"En mennyt naimisiin alkaakseni kenenkään ruoanlaittajaksi"

Valmistan itselleni hedelmäsalaattia ruokailuhuoneen pöydän ääressä, kun taloudenhoitaja I. alkaa tehdä lähtöä. Naista kuitenkin askarruttaa eräs asia, joten hän jää juttelemaan netissä surffailevan anoppini kanssa. Kyse on I:n 37-vuotiaasta tyttärestä, joka on raskaana ja muuttanut yhteen miesystävänsä kanssa. 

17-vuotiaasta asti töitä paiskinut yrittäjätytär on uuden tilanteen edessä: Hankalan raskauden takia hän ei pysty enää tekemään kokoaikatyötä, kun taas mies tekee kahta peräkkäistä työvuoroa ja palaa kotiin illalla puoli yhdeltätoista. Tuohon aikaan pitäisi olla ruoka valmiina, mutta minkäs teet, kun tytär ei ole tottunut laittamaan ruokaa eikä tunne mitään intohimoa keittiöpuuhiin. 

"Kuka miehelle kokkasi aiemmin?" kysyy anoppi. 

Selviää, että mies hyvänä ruoanlaittajana ei ole aiemmin tarvinnut naisia avukseen. Tilanne on vaikea miehen pitkien ja uuvuttavien työpäivien takia, mutta anoppi sanoo ymmärtävänsä myös tytärtä: 

"Kun olin menossa naimisiin 70-luvulla, sanoin tulevalle miehelleni, että minusta et saa ruoanlaittajaa itsellesi." 

Taloudenhoitajamme ja minä purskahdamme nauruun, koska olemme kuulleet tarinan ennenkin. Appiukko oli syönyt töissä ja missä milloinkin, sillä vaimo oli pysynyt sanassaan.

"Aloin opetella ruoanlaittoa vasta, kun jouduin valmistamaan ruokaa pienelle pojalleni", anoppi lisää.

I:n tyttären tilanne jää ratkaisematta, ja siihen palataan varmasti vielä tulevaisuudessa. 

Muistan, miten teini-iässä julistin, että minähän en aikuisena miestäni passaa ja tee suurinta osaa kotitöistä vaan haluan tasa-arvoisen suhteen, jos nyt ylipäänsä edes päädyn parisuhteeseen. Äitini varoitteli, että vannomatta paras. Koputan puuta, että olen tähän mennessä onnistunut törmäämään vain moderneihin, kerrassaan hienoihin miehiin, joiden kanssa ei ole tarvinnut riidellä tasa-arvoasioista. Epäilen, että osaltaan tästä on kiittäminen sellaisia naisia kuin anoppini ja myös hänen maltillisimpia feministitovereitaan.

Aguaje, johon tutustuin Huánucossa, asuessani lähellä sademetsiä.

Lempiruokani hedelmäsalaatin kimpussa. Perussa hedelmäsalaatti tosin melkein poikkeuksetta syödään jogurtin, hunajan ja granolan eli paikallisen myslin kanssa.

Chirimoya eli suomalaisittain annoona, jonka makua kuvaillaan yhdistelmäksi ananasta, banaania ja mansikkaa. Sen voi ainakin sanoa, ettei tätä makeampaa hedelmää ole helppoa löytää.