- pukemaan itse omat vaatteensa,
- laittamaan myös vasemman lenkkarin jalkaan ja sitomaan kengännauhat,
- ja käymään omin jaloin ja avuin vessassa, kainalosauvat apuna.
Kolme päivää on nyt mennyt valoisammin: Ulkona on yhtäkkiä kesä, sisällä vähemmän kipua ja turvotusta. Jokainen askel sattuu, mutta kipu ei enää säikäytä ja lamaa. Olen oppinut hallitsemaan leikattua jalkaa, ymmärtämään mitkä asennot ovat sille mahdollisia ja mitkä toistaiseksi pois laskuista. Jaksan ja haluan olla aktiivinen.
Suomalaisystävät kävivät tänään ilahduttamassa läsnäolollaan ja lahjoillaan. Visioitiin tulevaisuutta, mietittiin mikä kaikki tässä maassa onkaan hyvin, syötiin Fazerin sinistä ja juotiin teetä. Kauan katsoin Suomeen päin ja katseeni tavoitti vain kaiken hyvän, minkä jätin taakse. Nyt samaan maisemaan on ilmestynyt tummuutta ja hämäriä kuvia. Se, ettei minun tarvitse osata ennakoida tulevaa ja tehdä sitovia päätöksiä, onkin yhtäkkiä helpotus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti