perjantai 11. syyskuuta 2015

Teknisiä ongelmia ja epäilyttävää hajua

Aamu alkoi viideltä, kun mies kömpi ylös lähteäkseen judoharjoituksiin ja minä sain päivän ensimmäisen yskänpuuskan. Huomenna on lääkärikäynti, ja toivon saavani jotain helpotusta tähän yli kaksi viikkoa kestäneeseen rajuun yskimiseen, jonka oireet viittaavat selvästi keuhkoputkentulehdukseen. Se on vaiva, josta en Suomessa koskaan kärsinyt mutta joka on tuttuakin tutumpi limalaisille, kostean ilmaston kasvateille. 

Anoppi huuteli viereisestä huoneesta ohjeita, miten oloani voisi helpottaa samaan aikaan, kun yritin hoputtaa miestä lähtemään, ettei hän minun takiani myöhästyisi. Hengittelin eukalyptuksen lehdillä terästettyä vesihöyryä ja mies hieroi selkääni. Vasta miehen lähdettyä muistin, että tänään on ensimmäinen hääpäivämme, ja lähetin hänelle perään viestin.

Yritin saada vielä unta, mutta köhimisen takia se ei ollut mahdollista. Kun anoppi kuuli, etten enää nuku, hän ilmestyi paikalle moksasikari ja tulitikut kädessään. Kokemus ei ollut ensimmäinen laatuaan, ja tästä akupunktioon liittyvästä hoitomuodosta kirjoitin jo viime vuonna täällä. Kuuma kytevä moksasikari viedään lähelle ihoa, mikä saa koko kehon eikä vain selän ja rinnan lämpenemään. Painelun lomassa anoppi kertoi, miten akupunktiohoitoja antava sukulaisnainen aikanaan haisi aina marihuanalle, koska hän oli pöllytellyt moksasikareita asiakkaidensa iholla. Lopulta ihmisten katseet busseissa olivat olleet liikaa, ja kun markkinoille tuli vähemmän lemahtavia valmisteita, hän testamenttasi vanhat välineensä anopille.

Kesken hoidon näin, miten pistorasiassa kiinni ollut kännykän laturi yhtäkkiä pompsahti irti seinästä. Pistorasia oli mustunut eikä enää toiminut, kuten ei myöskään laturi. Puhelimeni ei ollut mennyt pimeäksi saman tien, mutta millään langallisella laturilla siihen ei enää saanut puhallettua eloa akun tyhjennyttyä. Tässä vaiheessa ajattelin, että otanpa vielä pienet aamurtirsat ja katson niiden jälkeen, tulisiko tästä valoisampi päivä. 

Nukkuminen ei onnistunut, ja pian mies jo palasikin kotiin ihmetellen, johtuuko haju oikosulusta vai olenko alkanut pössytellä. Hänen korjattuaan pistorasian sain idean kokeilla langatonta laturia, joka nyt näyttäisi toimivan. Kun heitin hyvästejä sammuneelle luurilleni, yritin lohdutella itseäni sillä, että yli kaksi vuotta moitteetta toiminut älypuhelin oli joka tapauksessa harvinaisuus. Onnellinen sain olla siitäkin, ettei sitä ollut yritetty varastaa näiden Limassa asumieni vuoden ja kolmen kuukauden aikana. 


Moksasikareita

3 kommenttia:

  1. Ääh!
    Kaikkea sitä. Onko luurisi nyt tosiaan pois pelistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomesta tuodulla langattomalla laturilla siihen saa puhallettua virtaa. Siis niin kauan kuin laturi kestää, pitäisi puhelimenkin toimia.

      Poista
  2. Hyvä juttu. Ehkäpä menee pari vuotta lisää. Sittenhän se o,isikin älyluuriksi eläkeläinen. 😊

    VastaaPoista

Työnhakua ja hämmästelyä eli ensimmäiset kuukaudet Suomen kamaralla

Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K...