Karanteeniväsymystä

Tämä näkymä on tullut kovin tutuksi. Hiljaista on.

Tänään on tuntunut vaikealta pysyä sisällä, kun aurinko on hellinyt ja linnut pitäneet konserttejaan lähistön puissa. Loppukesä menee ohi ja pian on taas kalsea ja loputtoman pitkä talvi sairastelukierteineen, joihin korona tuo nyt kokonaan uuden ulottuvuuden. Tasan kuukausi sisätiloissa, ja vielä ainakin kaksi viikkoa edessä. Presidentti sanoo, että nyt jatkettu karanteeni päättyy 26.4., mutta uskookohan kukaan, ettei neljättä karanteenijaksoa olisi luvassa. Ihmiset omalla asuinalueellamme noudattavat turvallisuusohjeita ilmeisen hyvin, sillä emme ole enää hetkeen olleet Liman suurin tautipesäke. Nyt tartuntatilastoja johtaa Jesus María lähempänä kaupungin historiallista keskustaa. 

Introvertin ilo kotona olemisesta ja karanteenin alkamiseen liittynyt uutuudenviehätys ovat vaihtumassa tylsyyteen. En enää jaksa lukea läheskään kaikkia koronauutisia enkä ole selvillä kuolleiden lukumäärästä Perussa. Sen tiedän, että kun ihmisillä on liikaa aikaa ja liian vähän virikkeitä, he alkavat kehitellä salaliittoteorioita. Niitäkään en jaksaisi lukea. 

Päivät toistuvat samantapaisina: Aamupalan jälkeen läppäri auki ja vastailemaan vanhempien yhteydenottoihin, tarkastamaan ja kirjaamaan palautettuja töitä. Kommenttien ja palautteiden kirjoittamista, sähköposteihin vastaamista, oppimateriaalien suunnittelua, uusien työkalujen käytön opettelua, vanhempien IT-tukena toimimista. Välillä Zoom-tapaaminen, jossa on paikalla puolet oppilaista. Iltapäivällä Skype tiimin kanssa. Kirjoita viikkoraportti. Tee valvontaviranomaisille selonteko, mitä ja miten olet etäopettanut. Älä unohda suorittaa pakollisen mindfulness-kurssin viikkotehtäviä. Tee video itsestäsi tekemässä töitä ja lähetä se koulun somevastaavalle, jotta hän ja markkinointivastaava voivat koostaa mainosvideon ja vanhemmat saadaan uskomaan, että a) opettajillakin on kotitöitä, lapsia ja muita työn ulkopuolisia velvoitteita ja b) me teemme töitä. Lataa Driveen kuvia ja videoita oppilaista tekemässä töitä, jotta koulun somekanaville saadaan tuotetuksi sisältöä. Muista myös laittaa omia tuotoksiasi muiden nähtäville. 

Jopa nyt pääsiäisviikonloppuna olemme työparini kanssa lähetelleet vanhemmille ohjeita Google Driven käyttöön. Heistä kärsimättömimmät haluaisivat lähettää kuvat ja videot henkilökohtaisiin puhelimiimme WhatsAppin kautta sen sijaan, että toimittaisivat ne meille kolmea virallista palautuskanavaa pitkin. Netti toimii hitaasti jokaisella, joten vanhemmiltakin vaaditaan nyt sellaista joustoa, johon kaikki heistä eivät ole elämässään tottuneet.

Kaipaan ulkoilmaa, vaihtelua. Kunpa voisi kävellä lähipuistossa eikä joutuisi ravaamaan asuntoa päästä päähän saadakseen edes pienen päivittäisen liikunta-annoksen. Onneksi on kuitenkin toimivat jalat, joilla kävellä ja koti, missä liikuskella. Ehkä sekin auttaisi vaikeina hetkinä, jos joku vanhemmista vaatimisen sijaan kiittäisi tai valittamisen sijaan vaikenisi. Vanhempien tylyys ja vaativuus saavat minussa aikaan entistä suuremman halun olla se mukava vanhempi, joka autan lapseni opettajaa jaksamaan enkä omalla negatiivisuudellani kuormita hänen päiviään. Lähiesinainen onneksi jaksaa aina kiittää ja kannustaa, vaikka hänellä ne vasta vaikeat paikat ovatkin vanhempien tulilinjalla. Työpari, oma partnerini, on oikea kultakimpale, sillä hänen kanssaan muodostamme rintaman emmekä ole kumpikaan yksin. Toinen tukipilari on neljän hengen tiimimme, johon kuuluvat myös rinnakkaisluokan opettajat. Autamme toisiamme ja suunnittelemme opetusta yhdessä. 

Huomenna alkaa viides etätyöviikko. Olin kaukaa viisas ja tein tänään muutaman tunnin töitä vähentääkseni huomisen paineita ja ensi viikon työtaakkaa. Englannin tunnit on suunniteltu, viikonloppuna palautetut työt käyty läpi. Huomenna saatan olla niin kapinallinen, että en ole koneeni ääressä vielä kahdeksalta tai edes yhdeksältä.