Matkalaukku kädessä korttelin ympäri ja muita traditioita

Heräsin vuoteen 2018 puoli seitsemän aikaan, lomalla kun ollaan ja voi nukkua hieman pidempään. Naapurissa oli jäänyt yön bilemusiikki päälle mutta porukka selvästi sammunut, koska mölinä oli vaiennut. Kun anoppi puoli tuntia myöhemmin kömpi aamupalalle, hän kertoi käyneensä ennen vuoden vaihtumista ulkona ja nähneensä kulmatalon ihmisaran punapäisen rouvan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Nainen oli seissyt kadulla tyhjä matkalaukku kädessään, valmiina uhmaamaan pelkoaan ja kävelemään korttelin ympäri. Hänen poikansa oli muuttanut Australiaan, ja äiti halusi matkustaa sinne ensi vuonna. 

Koska anoppi oli liikkeellä pyjamassa ja tohveleissa, hän olisi halunnut liueta melko nopeasti takaisin kotiin, mutta arka naapuri oli viuhtonut edellä ja hoputtanut häntä seuraamaan. Palatessaan reissultaan takaisin kulmatalon eteen naiset olivat nähneet ulkona joukon muitakin naapureita, useat matkalaukkujensa kanssa. Hyvää uutta vuotta oli toivoteltu sekä naapureille että roskakuskille, joka oli tullut vastaan ja huikannut omat toivotuksensa. Roskapusseja maasta kyytiin heittelevät työläiset sen sijaan olivat vastanneet toivotuksiin tyhjällä katseella. 

Kadulla oli ollut paljon nuorisoa iloisella tuulella ampumassa raketteja. Kahdessa naapuritalossa oli juhlat, ja kahdeltatoista alkoi ilotulitus talomme päällä. Tuntui kuin olisi ollut ristitulessa. Samaan aikaan kun anoppi haahuili pihamaalla, minä painoin sängyssä Peltoreita korville ja harmittelin, etten ollut ehtinyt nukahtaa ennen puoltayötä. Ennen vanhaan rakettien pauke oli kestänyt hyvinkin kaksi tuntia, mutta tällä kertaa pahin jytinä kesti vain vartin. Koska taivas on täällä öisin harvoin kovin tumma, ilotulitukset eivät meinaa päästä oikeuksiinsa. 

Uudenvuodentraditioita riittää Perussa joka lähtöön. Pukeudutaan keltaiseen, syödään kaksitoista rypälettä ja esitetään kaksitoista toivetta tulevalle vuodelle. Tämä tapahtuu vuoden 12 viimeisen sekunnin aikana samalla, kun lasketaan sekunteja uuden vuoden alkamiseen. Jos ollaan oikeaoppisia, rypäleistä kuuden pitäisi olla vihreitä ja kuuden tummia. Tasan puolitaöin halataan kaikkia läsnäolijoita ja esitetään hyvän uuden vuoden toiveita. Tällaisen uudenvuoden vietimme vuonna 2015. 

Eräs keskeinen traditio on polttaa paperista, pahvista ja puista valmistettuja nukkeja, jotka on puettu vaatteisiin ja jotka symboloivat vanhaa vuotta. Joskus nuket esittävät ihmistä, jota vastaan on jotain hampaankolossa. Keskiöisen nukkerovion tarkoituksena on jättää kaikki negatiivinen vanhan vuoden puolelle ja varmistaa uuden vuoden onnellisuus. Jos tavoitellaan taloudellista menestystä, otetaan uusi vuosi vastaan setelitukku kädessä tai kengissä. Huikentelevaisimmat pesevät kätensä samppanjalla ja sokerilla. Sairauksia pelkäävä voi pukeutua valkoiseen ja toivoa sen auttavan pitämään taudit loitolla. Jos halutaan olla iloisia, tanssitaan ja toivotaan tanssin jatkuvan koko seuraavan vuoden. Rauhaa ja harmoniaa kotiinsa halajava pitää kynttilän sytytettynä siihen saakka, kunnes se on palanut loppuun.

Meiltä jäivät taikauskoiset rituaalit nyt välistä, ja uusivuosi sai tulla omaa tahtiaan ilman juhlia. Jos joulukuun viimeinen viikko, ensimmäinen kesälomaviikkoni, toi mukanaan paljon hyvää, oli siinä myös tummat sävynsä, jotka saavat enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin toivomaan vain yhtä asiaa: kun saisi elää ja suhteellisen terveenä. Ja kun läheisetkin saisivat. Kaikki muut toiveet tuntuvat tämän tärkeimmän rinnalla aika toisarvoisilta. Toivon siis, että uusi vuosi kohtelisi meitä hellästi eikä näyttäisi julmimpia puoliaan.