perjantai 12. tammikuuta 2018

Operaatio Omaan kotiin, osa 1

Koska emme päässeet muuttamaan sukutaloon, suostui mies vuokraustuumaan, ja aloimme katsella  kerrostalohuoneistoa itsellemme. Sijainnin pitäisi olla järkevä; minun olisi päästävä sutjakasti töihin julkisilla, ja parempi jos emme muuttaisi kovin kauas nykyiseltä asuinalueeltamme, sillä täällä ovat suku ja sosiaalinen elämä, palvelutaso on loistava ja ilma kuivempaa kuin lähempänä työpaikkaani. 

Emme ehtineet vilkuilla netin vuokraussivustoja kuin hetken aikaa, kun miehen kaveri ehdotti, että hän ja hänen vaimonsa voisivat vuokrata meille asuntonsa. He itse muuttaisivat lähemmäs vaimon äitiä ja pariskunnan työpaikkoja: tällä hetkellä heillä menee ruuhka-aikaan kaksi tuntia työmatkoihin. Kävimme katsomassa asuntoa ja hinnastakin päästiin sopuun. Meitä miellytti sijainnin lisäksi siisteys ja turvallisuus; taloyhtiötä ympäröi muuri, ja portilla liikennettä valvoi vartija. Pian kaveri kuitenkin ilmoitti, etteivät he muutakaan vielä. Hän ehdotti muuttoa samassa taloyhtiössä asuvan tuttavansa vuokralaisiksi. Tämän edellinen vuokralainen oli lähdössä joulukuun lopussa, joten me voisimme muuttaa "tammikuun alussa". Meni ehkä kaksi viikkoa, ja kaveri muutti pois asunnostaan ja vuokrasi sen jollekin toiselle  kalliimmalla hinnalla.  

Otimme yhteyttä sukulaisiin, jotka nyt asuttavat La Molinan taloa. Saimme kuulla, että koska yksityisyrittäjänä työskentelevällä tädillä on kesän ajan asiakkaita aamusta iltapäivään yhteen ja taas kolmesta eteenpäin, meidän pitäisi muuttaa yhden ja kolmen välillä. Pitäisi siis toivoa, että muuttomiehet olisivat riittävän täsmällisiä (kuulemma he usein ovatkin) ja ripeitä.

Vuokraisännällä oli marraskuussa asunnossaan vielä edellinen vuokralainen, joten emme päässeet käymään tutustumassa siihen. Kuvia saimme kyllä, ja asunto miellytti. Vielä joulukuun lopussa vuokralainen asusteli huoneistossa kuin ei olisi koskaan pois lähdössäkään, mutta pääsimme visiitille hänen ollessaan poissa. Siinä vaiheessa aloin nimittäin jo epäillä, onko asunto luvattu jo jollekin toiselle, kun näyttö ei ollut vieläkään järjestynyt eikä sopimusta allekirjoitettu. Sovimme vuokraisännän kanssa, että muuttaisimme tammikuun toisella viikolla maanantaina, sillä vanha vuokralainen pitäisi ensin saada ulos, asunto maalattua, maalinkatkut haihdutettua ja loppusiivous tehtyä. Täällä on tapana, että vuokralainen joutuu maalauttamaan seinät ennen lähtöään, elleivät ne ole aivan priimakunnossa, ja vaikka asunnossa olisi eletty siivosti, vuokravakuutta on kuulemma vaikea saada takaisin itselleen.   

Tammikuun ensimmäisellä viikolla mieheni soitti vuokraisännälle ja kysyi, ovatko muutto, sopimuksen allekirjoittaminen ja vuokravakuuden maksu seuraavana maanantaina edelleen voimassa. Hyvä oli, että soitti, sillä vuokraisäntä joutui myöntämään, ettei edellinen vuokralainen ollut lähtenyt minnekään. Vuokraisäntä itse on kiireinen ja tekee töitä kaupungin ulkopuolella, joten aloimme epäillä, että tarpeeksi kenkku vuokralainen saattaa vedättää häntä pitkäänkin ja kieltäytyä lähtemästä. Hora peruana toimii siis vuokramarkkinoillakin, ja röyhkeydellä pääsee usein pitkälle. Vuokraisäntä arveli, että keskiviikkona pääsisi muuttamaan. Eipä siis auttanut muu kuin odottaa ja alkaa kysellä mieheltä päivän parin välein, miten tilanne on kehittynyt. Tavarat kyllä odottaisivat pakattuina La Molinan kodissa, oma kesälomani vain saattaisi loppua kesken, jos muutto viivästyisi päivien sijaan viikkoja.

Tammikuun toisen viikon maanantaina, kaksi päivää ennen kuin meidän piti päästä muuttamaan, mieheni kuuli kaveriltaan, että edellinen vuokralainen jatkaa edelleen asumista huoneistossa eikä suostu lähtemään pois, koska hän ei ole löytänyt uutta kotia. Mieheni mietti hetken, mitä tehdä, koska vastassa on perulainen ja strategiat valittava tarkasti. Jos olisi liian suora ja tiukka, vuokraisäntä saattaisi perääntyä vuokraussuunnitelmasta ja joutuisimme saman tien etsimään kokonaan uuden asuinpaikan. Kun taktiikka oli valittu, mieheni pyysi kaveriaan kertomaan kaverilleen vuokraisännälle, että tavaramme ovat ystävän luona säilössä mutta eivät enää seuraavalla viikolla, koska heidän pitää saada huone tyhjäksi ja vuokrattua uusille ihmisille. Meidänhän oli määrä muuttaa jo tällä viikolla. Jos emme pääsisi muuttamaan tällä viikolla, joutuisimme vuokraamaan uuden säilytystilan ja muuttamaan tavarat kahdesti.  

Seuraavana päivänä mieheeni otti yhteyttä sukulainen, joka nyt asuu talossa, jonka pihahuoneessa tavaramme ovat. Huone pitäisi nyt saada nopeasti tyhjäksi, koska hän tarvitsisi sitä vastaanottotilakseen. Häntä huolestutti kovasti se, että emme tienneet muuttopäivää. Mieheni vastasi, että muuttaisimme heti kun saisimme avaimet uuteen asuntoon ja että kyllä meitäkin harmitti ja huoletti. Mieheni laittoi WhatsApp-viestin (hyvin perulainen tapa kommunikoida vaikka hammaslääkärin kanssa) vuokraisäntäehdokkaalle kertoen, että meitä painostetaan viemään tavaramme pois säilöstä. Vuokraisäntä kertoi, että vanha vuokralainen on jo lähdössä. Voisimme luultavasti muuttaa maanantaina. "El lunes o el lunes peruano?" kysyin mieheltäni, jonka huumorintaju ei ihan riittänyt. Myöhemmin illalla sähköpostiin kilahti nelisivuinen, hyvin kapulakielisesti kirjoitettu eli virallisen oloinen vuokrasopimus. Vuokraisäntä vakuutti taas, että maanantaina voisimme muuttaa.

Torstaina mieheni alkoi pommittaa kaveriaan hoputtamaan vuokraisäntää, jotta saisimme sopimuksen allekirjoitettua ja sitä kautta avaimet asuntoon. Vuokraisäntä ei ole maailman innokkain vastaamaan viesteihin, joten kaveria on edelleen käytettävä välikätenä. Lauantaina kuulemma nähtäisiin ja kirjoitettaisiin nimet alle. Torstaina tilattiin myös muuttopalvelu kaksine kantajineen. Koska mööpeleiden kanto iltapäivän kuumimpaan aikaa on raskasta, päätettiin ajankohtaa siirtää. Muutto alkaisi seitsemältä aamulla. Lisäksi sovittiin patjojen ja sohvien puhdistuksesta pesulayrittäjän kanssa. Vajaassa kahdessa vuodessa sohvista on tullut pölyn ja hämähäkkien temmellyskenttä, ja käytettynä ostettu patja oli alun alkaenkin kosteusvaurioinen kiitos Liman ilmankosteuden. Likaisia huonekaluja ei tee mieli siirtää uuteen kotiin ennen puhdistusta.

Seuraavaksi jännitetään, saadaanko sopimus allekirjoitetuksi ja avaimet käteen tällä viikolla. Siitä lisää ensi kerralla.

4 kommenttia:

  1. OMG, no onpa se vuokra-asunnon löytö ja muutto siellä hankalaa hommaa, ainakin tällä kertaa. Toivottavasti saatte avaimet käteen ja pääsette muuttamaan. Täällä on ihan sama että vuokratakuuta on melko vaikea saada ja moni tekee niin, että jättää esim vikan vuokran maksamatta ja siitä sitten väännetään että oliko asunto kunnossa vai ei, ainahan jotain sanottavaa löytyy jos etsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Eipä ole yksinkertaista sielläkään.

      Eilen oli sovittu treffit notaarin luo allekirjoittamaan sopimus. Samalla piti saada avain. No, ensin vuokranantaja siirsi tapaamista, ja lopulta kun olimme jo matkalla uuteen tapaamiseen, soitti ja perui senkin. Huomenna pitäisi siis olla muutto, mutta meillä ei ole edes avainta asuntoon.

      Poista
  2. Jopas on monimutkaista. Kuulostaa ettet ollut kamalan yllättynyt kuitenkaan, ettei asiat menneet suoraviivaisesti! Käsitinkö oikein, että aloitat uudessa työpaikassa kesäloman jälkeen? Onnea uudesta työpaikasta, ja onnea muuttotouhuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En toki ollut yhtään yllättynyt. Se yllättää, jos jokin asia sujuu helposti ja alkuperäisen suunnitelman mukaan. On kai niin käynyt muutaman kerran. :D

      Kyllä, aloitan työt uudessa koulussa helmikuun alussa, jolloin kesäloma siellä päättyy.

      Poista

Työnhakua ja hämmästelyä eli ensimmäiset kuukaudet Suomen kamaralla

Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K...