12 viinirypälettä

Viime vuonna juhlistimme vuoden vaihtumista ystävän kotibileissä majesteettisem Tyynenmeren rannalla. Nyt kokoonnuimme toisten kavereiden luona, jotka sattumalta asuvat samassa talossa, vain paria kerrosta ylempänä. Näin pieni on Lima! Koska perheemme on nyt kolmehenkinen, vauvan lisäksi matkaan pakattiin myös anoppi lapsenvahdiksi, ja me vanhemmat saimme nauttia kuohuviinimme ja seurustella isäntäväen ja muiden vieraiden kanssa.

Vietän uuttavuotta Limassa jo kolmatta kertaa, ja joka vuosi olen popsinut pakolliset kaksitoista rypälettä esittäen samalla kaksitoista toivetta tulevalle vuodelle. Ovatko tähänastiset toiveeni sitten toteutuneet? Sanoisin, että ensimmäisen vuoden toiveista suurin osa täyttyi, mm. se, että löysin töitä ennen Suomeen paluutani ja tulin takaisin Peruun vuotta myöhemmin. Viimevuotisista toiveistakin osa täyttyi: erittäin tuskastuttavien vaiheiden jälkeen löysin pidempiaikaisen, mielekkään työpaikan, johon palaan kesäloman jälkeen helmikuussa. Kesäkuinen Suomen-reissu sujui ihastuneissa tunnelmissa, koska kotimaa näyttäytyi kaoottisen Perun-vuoden jälkeen paratiisina. (Nykyään kun olen integroituneempi perulaiseen yhteiskuntaan ja kuulen Suomesta ja koko Euroopasta jatkuvasti jobinpostia, tunne on laimentunut huomattavasti.) 

Mitä toivoin vuodelta 2016? Ainakin sitä, että joulukuinen reissu Suomeen toteutuisi ja että töissä olisi superkivaa enkä toistamiseen teloisi itseäni ja joutuisi pitkälle sairauslomalle. Laskin, että kaiken kaikkiaan vuonna 2015 vierailin seitsemällä klinikalla noin 25 kertaa. Terveyttä ja onnellisuutta toivon tietysti koko perheelle. Lisäksi koetan visualisoida meidät asumaan omaan kotiin - toive, jonka toteutumattomuus kylläkin kasvattaa minua ihmisenä joka päivä mutta saa myös kysymään, mikä määrä kasvua olisi riittävästi. 

Pakolliset kaksitoista rypälettä          

Uuteenvuoteen kuuluu aina jotain keltaista

Näissä maisemissa vaihtui vuosi jo toistamiseen