Joulutunnelmia kolmen vuoden takaa

Tässä blogissa en ole muistaakseni kirjoittanutkaan perulaisesta joulunvietosta vaan ainoastaan kahden vuoden takaisesta Suomi-joulusta. Ensimmäinen valon juhlani tässä maassa oli kuuma vuoristojoulu Huánucossa, entisessä asuinpaikassani. Kaivoin esiin kolmen vuoden takaiset raapustukseni antijoulusta, joka järkytti jopa kaltaistani arjen rakastajaa.

En ole alkuunkaan jouluihminen. Silti on pakko myöntää, että Perussa kaipasin ensimmäistä kertaa eläissäni ”oikeaa” joulua: edes joitakin perinteitä, hyvää ruokaa, kynttilöiden viemistä haudoille, glögiä, yhdessäoloa rakkaiden tai ainakin yhden rakkaan ihmisen seurassa ja hiljentymistä. Olen aiemmin viettänyt kaksi joulua ulkomailla, ensimmäisen Pekingissä ja toisen Tallinnassa. Kummallakaan kerralla en ikävöinyt suomalaista joulupöytää rosolleineen ja laatikoineen enkä kaivannut perheen pariin. Miksi sitten kaiho iski Perussa, jonka ruokakulttuuria ylistetään Etelä-Amerikan parhaaksi ja jossa luulisi ihmisten olevan uskonnollisia ja haluavan viettää joulua tiiviisti yhdessä perheen kanssa?

Minulle sanottiin jo hyvissä ajoin joulukuun alussa, että perulainen joulu olisi aivan toisenlainen kuin suomalainen. Olut virtaisi ja bileet siirtyisivät sisätiloista kadulle, jossa ihmiset hilluisivat aamuyöhön saakka. Tänä jouluna ei siis hiljennyttäisi kuuntelemaan joulurauhan julistusta.

Kun juttelin perulaisen äitini kanssa jouluaattoaamuna, hän kysyi, millaisia suunnitelmia minulla on päivälle. Olin hieman hämmentynyt, sillä olin ajatellut kuuluvani hänen joulusuunnitelmiinsa ja viettäväni aikaa taloomme tulleiden sukulaisten parissa. Erehdyin. Aamuni sujui vielä iloisissa tunnelmissa, sillä kävin nettikahvilassa toivottelemassa hyvät joulut perheelle Suomeen ja viestittelemässä ystävien kanssa. Oli tulossa polttavan kuuma päivä, ja tuntui hassulta ajatella, että nyt eletään jouluaattoa. Nettikahvilassa oli kyllä joitakin räikeitä joulukoristeita, mutta mistään muusta ei olisi voinut päätellä, mikä päivä on, sillä toisin kuin Suomessa, täällä ihmiset eivät lukiuttaudu koteihinsa jouluna vaan viipottavat menemään kuten arkena.

Olin ostanut joululahjan perulaiselle ystävälleni, joten kävin kaupunkireissullani viemässä sen hänelle. Samalla kävin tervehtimässä saksalaista vapaaehtoistoveriani, joka tarjosi leipomiaan pikkuleipiä. Olimme kumpikin odottavaisella kannalla ja mietimme, mitä ilta mahtaisi tuoda tullessaan. Kun palasin kotiin, suvun miehet istuskelivat keittössä olutta särpien ja olisivat tarjonneet mullekin. Kiitin ja sanoin, etten välitä juoda ennen lounasta, mutta ehkä myöhemmin.

Siivosin huonettani ja odotin, milloin alkaisi tapahtua. Sitä sainkin odottaa, sillä talonväki katosi yhtäkkiä jonnekin. Huomasin olevani yksin, ja oltiin jo pitkällä iltapäivässä. Vaihtoehdot olivat nukkua päiväunet tai lähteä nettikahvilaan. Valitsin jälkimmäisen. Onneksi satuin linjoille samaan aikaan ihmisen kanssa, jolle saatoin avautua yksinäisyydestäni ja kysellä, miten on mahdollista, ettei Perussa tunnuta vietettävän joulua ollenkaan. Palasin kotiin ja odotin taas iäisyydeltä tuntuvan ajan. Äitini keksi lähteä vielä iltakymmeneltä keskustaan ostoksille ja sain tehtäväksi koristella ruokailutilan. Odotellessani söin leipää huutavaan nälkääni. 

Perussa tai ainakin täällä Andeilla jouluna syödään kalkkunaa, keitettyä riisiä oliivien kera, perunaa ja paneton-nimistä kuivahkoa pullaa, jonka seassa on kuivatun hedelmän paloja. Juomana on kuuma kaakao, mutta koska tämä ei ole suklaa- sen paremmin kuin kahvimaakaan*, meinasin jäädä tyystin vaille joulusuklaita. Onneksi kuitenkin vinkkasin äidilleni, että Suomessa on tapana syödä kilotolkulla suklaakonvehteja, ja sain kuin sainkin eteeni suklaata myös syötävässä eikä vain juotavassa muodossa. Ruokapöytä ei siis ole mitenkään erityisen monipuolinen eikä tarjottava juuri poikkea arkiruoasta, joskaan kanaa ei jouluaterialla onneksi syödä! Jouluaaton lounaalla sitä tosin vielä popsittiin ranskalaisten perunoiden kanssa. Noutoruokaa jouluna... 

Ruoan laatu ei kuitenkaan ollut huoleni vaan se, että apetta sai aattona vasta reilusti puolenyön jälkeen. Kun kello löi kaksitoista, istuimme viimein ruokapöydässä, joka oli katettu valmiiksi jo ajat sitten niin, että ruoka oli jäähtynyttä. Vuorokauden vaihtuessa halasimme toisiamme hyvää joulua toivotellen. Ulkona metelöivät ilotulitusraketit. Lapset olivat paukutelleet mitä lie pommejaan aamusta saakka niin, että ruudinhaju leijaili harsona kaikkialla. Suvun lapset alkoivat availla pakettejaan, joita ei onneksi ollut samanlaista hillitöntä läjää kuin Suomessa. Minäkin sain yhden lahjan, pehmolelun. Tähtisadetikkuja sytyteltiin.

Nappasimme ruoat kainaloon ja paukkasimme alakertaan äitini veljen, tämän vaimon, isoäidin ja muun lähisuvun pariin. Paikalla oli lopulta muitakin kuin sukulaisia. Erotin vieraiden joukosta ainakin tutun nettikahvilan omistajan. Tapasin taas läjän sukulaisia, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt aiemmin. Eräs täti nappasi minut pihteihinsä ja tykitti sellaisen sarjan toinen toistaan henkilökohtaisempia kysymyksiä, että lopulta hoipuin ulos huoneesta aivan läkähdyksissä. 

Puoli yhdeltä yöllä saimme eteemme ruokalautaset. Koska en näköjään pysty syömään niin myöhään, jouduin jättämään suurimman osan kauan odottamastani ateriasta aamupalalle, mutta eipä hätää. Maistuva aamiainen se oli. Kun bileet tansseineen olivat viimein alkamassa, olin aivan sippi ja väsynyt, vaikken ollut edes ehtinyt maistaa sitä tarjottua olutta. Jouduin hyvästelemään juhlakansan ja vetäytymään huoneeseeni nukkumaan ja miettimään, mikä joulu tämä oli ja milloin minusta tuli liian vanha valvomaan.  

*Perussa tuotetaan kyllä kahvia ja kaakaota ja myös valmistetaan enenevässä määrin suklaata, mutta kansa ei kuluta näitä kalliita ylellisyystuotteita yhtä runsaasti kuin eurooppalainen, joka saa kahvinsa ja suklaansa halvemmalla

Kuvia kolmen vuoden takaa:

Oppilaamme kävelemässä kadulla onnistuneen laulukeikan jälkeen. Ennen joulua kiertelimme esittämässä joululauluja ruokapalkalla

Yläkerran joulupöytä (kalkkunaa, oliiveja, riisiä) heti jouluyön ilotulituksen jälkeen

Ällömakeaa kuumaa kaakaota ja sen seurana maitosuklaata, joka ei normaalisti kuulu jouluruokien joukkoon

Jouluateria näytti tältä. Huomaa tutut raaka-aineet peruna ja riisi

Kaupunkia ympäröiviltä vuorilta on upeat näkymät Huánucon kaupunkiin

Joulupäiväkävelyllä saksalaisten vapaaehtoisystävien kanssa

Kuumuus oli tukahduttavaa. Tässä vaiheessa kuljin vielä hyvin lyhyessä tukassa, jonka leikkautin parturilla parilla eurolla

Vuoret vihreässä kesäasussaan

Maalaistunnelmaa