Me han despedido del trabajo y mi esposo me ha abandonado; por lo demás, la vida me sonríe

Elämä olisi mukavampaa, jos myös aikuiset ihmiset

–      olisivat avoimia ja kiinnostuneita,

–      sanoisivat suoraan mutta rakentavasti, jos jokin asia hiertää eivätkä vain vaikenenisi ja käyttäytyisi kylmäkiskoisesti,

–      eivät turvautuisi välikäsiin vaan hoitaisivat ongelmatilanteet itse ja kahden kesken,

–      muotoilisivat tavoitteet ja sanoisivat ääneen, mitä he odottavat ja tahtovat meiltä,

–      olisivat empaattisia esimerkiksi väkivallan uhriksi joutunutta kohtaan eivätkä vain sivuuttaisi koko asiaa,

–      ymmärtäisivät, että vain kielellisesti lahjakkaimmat yksilöt saavuttavat kahdessa kuukaudessa sujuvan vieraan kielen taidon (etenkin näillä opetusmäärillä) ja lopettaisivat syyllistämisen ja painostamisen.

[kärjistys]Kaikenlaiseen sontaankin turtuisi lopulta, ellei lasten ja ystävien seurassa aina muistaisi, että ai niin, ihmiset voivat olla myös rakastavia ja hyväksyä toisensa. Aidosti ja ehdoitta. On kuvaavaa, että sitä huomaa hätkähtävänsä tavatessaan aikuisen, joka kysyy, mitä sulle oikeasti kuuluu, ja jää vielä kuuntelemaan vastausta.[/kärjistys]

Mahdolliset empatiat sähköpostilla kiitos! ;-) Enempää en avaudu julkisesti. Jotta ei tulisi liian siloiteltua kuvaa elämästä täällä, pitää kuitenkin sivuta myös ongelmia. Aina ei aurinko paista. Nytkin sataa.