Syntymäpäivillä

En muista, olenko kertonut, että monien kirjoitusteni otsikot ovat nykyespanjan peruskieliopista tai suomi–espanja–suomi-sanakirjasta. Niiden perusteella ei siis kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä mielenterveydestäni, korkeintaan typerästä huumorintajustani. Etenkin tuon taskusanakirjan tekijöiden esimerkkivirkkeet saavat mut välillä purskahtamaan nauruun ja usein miettimään, että niitä on varmaan ideoitu riehakkaissa, hyvin epävirallisissa myöhäisillan ideariihissä.

Lupaan palata vakaviinkin aiheisiin, mutta haluan ensin kertoa teille syntymäpäivänvietosta. En tiedä, miten paljon voin yleistää, joten on varminta sanoa, että näin merkkipäiviä juhlitaan meidän perheessämme. Kolme viikkoa sitten sunnuntaina vietimme isoäidin syntymäpäivää, viikko sitten host motherini S:n veljen J:n.

Quechuaa ja espanjaa puhuvalla baabuškalla on pitkä valkoinen letti, ja meidän vitsaillaan olevan selvästi sukua toisillemme. Vaikka mummo ei asu kanssamme saman katon alla, hänellä on taloon avain, ja hän hengailee meillä usein. Ennen syntymäpäivää kuulin monenlaista tietoa isoäidin iästä: joku väitti hänen olevan satavuotias, toinen puhui 93 vuodesta ja kolmas kertoi mummon olevan 97. Juhlapäivänä mulle kerrottiin, että virallisesti nyt vietetään 95-vuotispäivää, mutta mummo haluaa uskotella olevansa vasta 90. Ota näistä Perun savolaisista nyt selvää... Luulen, ettei kukaan tiedä oikeaa ikää, ja kaikki heittelevät vain valistuneita arvauksia.

Minutkin kutsuttiin mukaan juhlaan, ja alakertaan tultuani näin sukulaisten, naapureiden ja ystävien istuvan rinkiin asetelluilla tuoleilla. Olutpullo ja pieni lasi kulkivat kädestä käteen. Jokainen kaatoi itselleen 2 - 3 senttiä juomaa, kulautti sen kurkusta alas, kaatoi pohjalle jääneen vaahdon keskellä lattiaa olleeseen ämpäriin ja ojensi pullon ja lasin seuraavalle.

Ruokana sekä mummon että J:n juhlissa tarjottiin – arvasit aivan oikein – kanaa ja perunaa. Jälkimmäisillä syntymäpäivillä lapsille ja lapsenmielisille oli varattu juotavaksi limsan lisäksi myös chicha moradaa, violetista maissista valmistettua juomaa. J:n syntymäpäivillä minut istutettiin heti esittelykierroksen jälkeen ruokapöytään, jossa istui vain lapsia. Se sopi mulle oikein hyvin, sillä pärjään espanjallani paljon paremmin kouluikäisten kuin aikuisten kanssa. Eräs noin 10-vuotias nassikka alkoi selittää mulle innon vallassa jonkin pelaamansa tietokonepelin juonta, eikä multa onneksi odotettu kuin minimipalautetta.

Isoäidin syntympäivillä kukaan ei pitänyt puheita eikä ojennellut lahjoja. J:n juhlissa päivänsankari piti kiitospuheen. Lahjoja en taaskaan nähnyt, mutta kysyttyäni lahjaperinteestä mulle kerrottiin, että tapana on antaa esimerkiksi koriste-esineitä. Ohjelmanumeroita olivat oluen juominen ja vieruskaverin kanssa seurustelu, cumbian kuuntelu ja ensimmäisissä juhlissa myös tanssi. Perulaisilla on tanssipakkomielle, ja saan toistuvasti vastata kysymykseen, tanssitaanko Suomessa sitä ja tuota eteläamerikkalaista tanssia. Pitävät varmaan hupsuna, kun sanon, että varsinkin vanhempi polvi tanssii valssia ja tangoa, mutta monet nuoremmista tanssivat lähinnä discoissa, jos lainkaan. Kuulemma toisissakin juhlissa oli intouduttu tanssimaan loppuillasta ja olipa joku jopa kaivannut mua tanssiseuraksi, mutta olin jo livahtanut yläkertaan, koska menin seuraavana aamuna aikaisin töihin. Lupaan suostua tanssiin vielä jonakin päivänä, mutta ihan vielä musta ei ole hytkymään jonkun tanssitaitoisen kanssa keskellä olohuonettamme parinkymmenen silmäparin tapittaessa ja hihitellessä.

Piñata 

Vaikuttaa siltä, ettei täällä ole tapana leipoa itse vaan ostaa kakut valmiina. Ennen kuin kävimme käsiksi mummon täytekakkuun, lauloimme onnittelulaulun tankeroenglanniksi ja espanjaksi ja tanssimme ringissä samalla kun juhlakalu mätki kävelykepillään kattoon kiinnitettyä piñataa. Sen sisään kätketyt kammat ja makeiset ryöpsähtivät lattialle, kun piñatan foliokuori ratkesi. Kakun avasi tietysti päivänsankari, mutta ei aivan tavanomaisimmalla tavalla: kakku mätkäistiin hänen naamaansa ja laskettiin sitten pöydälle. Kunhan opin paremmin espanjaa, voin kysyä, mistä tuo kakkua ihan kirjaimellisesti naamaan -perinne on peräisin. Toisella kertaa osasin joka tapauksessa olla näyttämättä hölmistyneeltä, kun huomasin kakun lähestyvän juhlakalun pärstää.

On mielenkiintoista nähdä, järjestetäänkö mullekin toukokuussa synttärit ja millaiset ne mahtavat olla. En ole juhlinut merkkipäivääni niin moneen vuoteen, että ehkä olisi jo aikakin.