Joka toinen tunti

Seuraava teksti kannattaa jättää lukematta, jos lapsiin kohdistuvasta väkivallasta lukeminen saa aikaan liian suurta ahdistusta. 

- Minulla oli kodinhoitaja, joka oli kymmenlapsisesta perheestä. Juoppo isä alkoi raiskata tyttäriään näiden alkaessa lähestyä murrosikää. Kun tyttö oli kahdeksanvuotias, hänen äitinsä auttoi häntä pakenemaan kotoa Punosta Arequipaan sukulaisten luokse. Tyttö käveli kolmensadan kilometrin matkan Arequipaan ja meni töihin sukulaistensa luokse, jotka myös kohtelivat häntä huonosti. Myöhemmin hän muutti Limaan ja alkoi työskennellä kotiapulaisena. Oikeastaan kaikilla meillä töissä olleilla lastenhoitajilla ja kotiapulaisilla on kerrottavanaan samanlaisia tarinoita. Voisin melkein kirjoittaa aiheesta kirjan.

Kello on puoli kaksi, ja olemme kolmen työkaverini kanssa kokoontuneet luokkahuoneeseen syömään lounasta. Puhuja on entinen työparini kahden vuoden takaa. Tyttäreni kutsuu häntä Suklaakeksi-Vanessaksi. Koko juttu on lähtenyt liikkeelle siitä, että minulla on ollut tarve pakottava puhua karmeasta rikoksesta, joka tapahtui viime viikonloppuna Liman pohjoisosissa  Independenciassa. Nuori, köyhä yksinhuoltajaäiti oli lähtenyt illalla pois kotoa ja jättänyt 2- ja 4-vuotiaat tyttärensä 9-vuotiaan sukulaistytön hoiviin. Kun tytöt olivat yöllä heränneet eikä äitiä ollut näkynyt missään, he olivat panikoineet ja lähteneet ulos etsimään tätä. Kadulla he olivat törmänneet 15-vuotiaaseen nuorukaiseen, joka oli kidnapannut nelivuotiaan, raiskannut ja tappanut hänet, sullonut pieneen ruumiin säkkiin ja piilottanut sen kukkulalle, josta se löytyi seuraavana päivänä.

Lapsen äiti ilmoitti suru-uutisen saatuaan, että syy on hänen ja hän teki virheen jättäessään tyttärensä sukulaistytön hoiviin. Median ja monien kansalaisten mielenkiinto onkin kohdistunut ennen kaikkea naiseen: Millainen äiti jättää lapsensa ja lähtee illalla juhlimaan? Eikö vanhempien (lue: naisten) tehtävä ole suojella lapsiaan pahuudelta, joka vaanii kaduilla? Yhä useampi perulainen kuitenkin kysyy, miksi puhumme vain äidistä emmekä nosta tikunnokkaan tekijää, viisitoistavuotiasta poikaa, joka myös asui Independenciassa ja joka saatiin kiinni, koska hänen oma äitinsä ilmiantoi pojan heti nähtyään valvontakamerakuvat epäillystä kantamasta pikkutyttöä. Miksi kukaan ei vaadi samalla lailla tilille siskosten isää, joka elää laittomana siirtolaisena Yhdysvalloissa eikä ole pitämässä huolta perheestään? Missä on analyysi syistä, jotka johtavat siihen, että jo hyvinkin nuoret naiset voivat olla useamman lapsen yksinhuoltajia vailla sitä turvaverkkoa, jonka esimerkiksi omat vanhemmat ja sisarukset muodostavat? Miksi syyllinen etsitään aina naisten joukosta? Miksi miehillä ei tunnu olevan mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan? Miten machismosta päästäisiin eroon? Miksi tytöt ja pojat kasvatetaan edelleen aivan eri tavalla? Miksi ihmiset eivät puutu väkivaltaan, jota he näkevät ympärillään?

Nelivuotiaan Camilan tapaus on järkyttänyt perulaisia suuresti, mutta valitettavasti se ei kaikessa julmuudessaankaan ole harvinainen. Joka toinen tunti jossain päin maata raiskataan lapsi. 15-vuotias on saatu kiinni ja hän on tunnustanut tekonsa. Koska poika on alaikäinen, hän joutuu nuorisovankilaan. Camilan äitiä saattaa odottaa jopa neljän vuoden vankeustuomio lastensa jättämisestä reilusti alaikäisen vastuulle. Hänen tuomionsa jatkuu sen jälkeenkin.