Viikko kotona

Tasan viikko sitten odottelimme henkeä pidätellen, millaisiin toimiin presidentti Martín Vizcarra ryhtyisi estääkseen Perun terveydenhoitojärjestelmää romahtamasta koronatapausten vuoksi. Hän otti käyttöön järeät toimet eikä jäänyt odottelemaan kuten suurin osa Euroopan maiden johtajista. Seuraavaan kahteen viikkoon kansalaiset eivät saisi poistua kotoaan kuin välttämättömille ruoka- ja lääkeostoksille sekä mennäkseen pankkiin tai lääkäriin. Terveydenhoito, vähittäiskauppa, poliisi, armeija, elintarviketeollisuus, pankit, vapaaehtoisvoimin hoituva palo- ja pelastustoimi ja muutama muu yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeinen ala jäi karanteenin ulkopuolelle, mutta ei puhettakaan, että esimerkiksi ravintoloita, klubeja tai kuntokeskuksia saisi pitää enää auki. Koulut ja päiväkodit täällä suljettiin hyvin nopeasti, alle viikko sen jälkeen, kun ensimmäinen koronatapaus todettiin. Ulkoilu kiellettiin, koiran sai käyttää tarpeillaan portin pielessä. Kaikkien piti pysyä kotona ja pitää huoli siitä, etteivät he omaltaan osaltaan pahentaisi tilannetta. Määräyksiä tiukennettiin pian, ja käyttöön otettiin ulkonaliikkumiskielto iltakahdeksan ja aamuviiden välisenä aikana. 

Olen ollut todella tyytyväinen jämeriin toimiin koronan hallitsemattoman leviämisen estämiseksi. Emme saa kaikki sairastua yhtä aikaa, sillä se ajaisi tällaisen kolmannen maailman valtion hetkessä täydelliseen kaaokseen ja anarkiaan. Kuten olen varmasti aiemminkin moneen kertaan kertonut, reilut 70 prosenttia Perun työvoimasta työskentelee epävirallisella sektorilla ja on täysin riippuvainen päivän ansioista. Useissa tapauksissa nuo ansiot jäävät kymmeneen euroon per työssäkäyvä aikuinen. Koska köyhillä ei ole säästöjä eikä varaa hamstrata ruokaa ja hygieniatarvikkeita varakkaiden tavoin, valtio lupasi heille heti karanteenin alkumetreillä 380 solen perhekohtaisen avustuksen. Tällainen kädenojennus köyhille on varmasti aivan maailman mittakaavassakin harvinaista.

Ensimmäisen sisällä vietetyn viikon jälkeen Perun saldo on viisi menehtynyttä ja 363 todettua koronatapausta. Terveydenhoitoalan gurut arvioivat, että pahin vaara olisi ohi kolmen kuukauden kuluttua. Heidän mielestään karanteenia pitäisi joka tapauksessa jatkaa vielä toiset kaksi viikkoa. Juuri nyt paljon riippuu siitä, miten hyvin kansalaiset noudattavat tiukkoja turvatoimia. Karanteeni lähes satavarmasti jatkuu jonkinasteisena ensimmäisten kahden viikon jälkeenkin, muutenhan tartunnat lisääntyivät räjähdysmäisesti ihmisten kuvitellessa, että he voivat palata entisiin elintapoihinsa kuten käsihygienian laiminlyöntiin ja täpötäysissä, siivottomissa busseissa matkustamiseen, vain pari isoa puutetta mainitakseni. 

Olemme onnekkaita, sillä vaikka miehen tulot koronan takia putoavatkin, koska osa tulonlähteistä kuivui nyt toistaiseksi kasaan, minun tuloni pysynevät ennallaan. Teen nyt etätöitä arkisin 8-16. Yrittäjille nämä ajat ovat kauheat. Osa-aikatöitä meillä tekevän kodinhoitajan kanssa sovimme, että maksamme hänelle kyllä, mutta hän korvaa tunnit hiljakseen. Meille kodinhoitoavun puute ei aiheuta ongelmaa, olemmehan me molemmat aikuiset nyt kotona laittamassa ruokaa, siivoamassa ja pyykkäämässä. Tällä viikolla olen ehtinyt leipoakin kolmesti. Yleensä emme ole samaan aikaan kotona arkisin kuin korkeintaan kahtena iltana. Kaikki limalaiset eivät ole selvinneet lastenhoitajien, siivoojien ja kotiapulaisten poissaolosta yhtä helposti, ja uusavuttomista pitucoista tehdäänkin nyt keskiluokan keskuudessa pilaa. Eräs tuntemani varakkaan ja etuoikeutetun perheen isä valitti, että koulun pitäisi joustaa lasten etäopiskeluvaatimuksissa ja tajuta, miten vaikeaa elämä on, kun kotona ei ole ketään siivoamassa eikä laittamassa ruokaa. "Minä ja vaimo emme ole kokkeja emmekä siivoojia." Vaimo on kotirouva, mutta sitä lajia, jonka ei sekaannu kotitöihin. Somessa on myös kiertänyt kuvankaappauksia hupaisista Instagram-tarinoista, joissa limalaiset ylempien sosiaaliluokkien edustajat kommentoivat halkaisseensa ensimmäistä kertaa itse avokadon tai kyselevät, miten riisi keitetään.

Ensimmäinen viikko kotona ei ole ollut millään tavoin ahdistava. Olemme terveitä, meillä on koti ja riittävästi ruokaa. Edes vesi tai sähköt eivät ole olleet poikki meidän alueellamme tällä viikolla. Ilma on ollut tällä viikolla ihanan helppoa hengittää, onhan se liikenneruuhkien poistumisen myötä paljon aiempaa puhtaampaa. Allergiaoireet ovat myös vähentyneet. Meluhaittaa ei ole ollut. Meluksi en laske sitä, että aina kello kahdeksalta illalla kansa kokoontuu parvekkeille osoittamaan suosiotaan ja kiitollisuuttaan niitä yhteiskunnan tärkeillä aloilla työskenteleviä kohtaan, jotka pitävät meidän elämämme jatkuvuudesta huolen. Sydäntä lämmittää, kun ihmiset taputtavat ja viheltävät ja huutavat bravo roskakuskeille, eivät vain poliiseille ja palohenkilöstölle. Kaiuttimista laitetaan samaan aikaan soimaan Contigo Perú. Tämän maan hajanaista kansaa yhdistää nyt muukin kuin jalkapallo.