Kesäloma loppui, milloin alkaa kesä?

Tällä kertaa kesäloman pituus ei ylittänyt viittä viikkoa, mutta loman loppuminen ei harmittanut. Eilinen töidenaloitus aamiaisen merkeissä oli pehmeä lasku kahdeksasta puoli kolmeen -arkeen, joka ei sekään ole hullumpaa, sillä normaalistihan työpäivät alkaisivat puoli kahdeksalta ja kestäisivät neljään tai puoli viiteen. Pienillä eleillä kuten tarjoamalla aamiaisen kaikille uusille työntekijöille ja kirjoittamalla tervetulotoivotuksen liitutauluun saa aikaan ihmeitä. 

Seuraavat kuusi viikkoa meitä prepataan maaliskuun puolivälissä alkavaa kouluvuotta varten. Koulun pedagogiikka on kaukana traditionaalisesta, joten koulutus onkin tarpeen. Vaikka oppilaitos on maallinen eikä katolinen, se on silti luultavasti yksi maan uskonnollisimmista siinä mielessä, että se opettaa kattavasti eri uskonnoista ja kannustaa henkilökuntaa ja oppilaita hengellisyyteen. Aamut aloitetaan meditoimalla ja rentoutumalla, myös nyt koulutusjakson aikana. Suorastaan vallankumouksellista perulaisessa koulumaailmassa on myös se, että läksyjä ei anneta, koska lasten halutaan ehtivän viettää riittävästi aikaa perheen parissa iltaisin. Koska lukutaidon rapistumisesta ollaan huolissaan, lapset kuitenkin lukevat kirjan viikossa. Pienimpien lasten tapauksessa lukijoina ovat vanhemmat, mikä tarjoaa kaivattuja yhteisiä iltahetkiä vanhempien ja lasten välille. 

Koulussa on ainakin toistaiseksi vielä pienet tai ainakin kohtuulliset luokkakoot, ja luokkaa kohden on kaksi opettajaa tai pienten luokkien kohdalla luokanopettaja ja yliopistoharjoittelija. Minä saan työparikseni harjoittelijan, mikä tarkoittanee pientä luokkakokoa.  Oppiainejaosta on luovuttu. Koulussa käytetään projektipohjaista oppimista. Jokainen projekti kestää viikon, ja perjantaisin katsotaan, mitä on opittu ja mitä olisi ehkä voitu ehkä tehdä toisin. Tekemällä oppimista korostetaan, ja oppilaat oppivat tutuimpien taito- ja taideaineiden kuten musiikin ja kuvataiteen lisäksi myös maanviljelyn  ja puukäsitöiden saloja. Opetuskieli on englanti, ja espanjaksi opiskellaan vain 45 minuuttia päivässä. Jos lapsilla on ongelmia ja he haluavat puhua tunteistaan - johon heitä kannustetaan, onhan kyseessä holistista pedagogiikkaa edustava koulu - äidinkielen käyttö on sallittua.

Vielä on tietysti liian varhaista sanoa koulusta juuta tai jaata, ensin on odotettava oppilaiden tuloa ja katsottava, miten asiat käytännössä toimivat. Mikä ilahduttaa juuri nyt on kuitenkin se, että uuden koulun kyseessä ollen moni asia on vielä vaiheessa ja kehitysehdotuksiin suhtaudutaan myönteisesti. Joitakin ihmisiä keskeneräisyys voisi tietysti häiritä, ja he valitsevatkin usein työpaikakseen koulun, jolla on pitkät perinteet. Olen itse kokenut, mitä on, kun esimies torppaa kaikki ehdotukset, koska asiat pitää tehdä hänen tavallaan, enkä mielellään palaisi niihin aikoihin, sillä jopa ensimmäisessä työpaikassani minuun luotettiin paljon enemmän. Tästä työpaikasta välittyi ryhdikäs ja asiallinen kuva, kun heti ensimmäisenä työpäivänä kuuli kahdesta suusta, että ei juoruilua ja selän takana napinaa, kiitos, vaan sen sijaan tulkaa heti sanomaan, jos jokin asia mättää. 

Tänä vuonna kesä ei tunnu oikein alkavan, ja vaikka jotkin päivät ovatkin olleet tutun hikisiä, välillä on suoranaisen kylmä kuten viime viikon maanantaina, kun keksimme lähteä vesisateessa rannalle. Ei voi ainakaan valittaa, että siellä olisi ollut liikaa ihmisiä, kun kiskoi pitkähihaista päälleen.    

Kesäkuvia, olkaa hyvä: