Ei ole lottovoitto syntyä Peruun

Kun muutin Limaan, Perussa oli vielä sallittua kurittaa lapsia ruumiillisesti, ja sitä oikeutta kyllä käytettiinkin reippaasti ja ennakkoluulottomasti. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden vertailussa Peru sijoittuu jaetulle toiselle sijalle, kun arvioidaan riskiä joutua kokemaan väkivaltaa lapsuuden aikana. Kaksi vuotta sitten astui voimaan laki numero 30403, joka kieltää ruumiillisen kurituksen ja nöyryyttävät rangaistukset. En usko, että monikaan omia tai muiden lapsia pieksävä on edes tietoinen laista, sen verran avoimesti lapsia tukistellaan, retuutellaan ja lyödään poskelle jopa kaiken kansan nähden. Asiaa ei auta se, että rangaistukset lain rikkomisesta ovat hyvin lievät. Viime vuonna 21 600 tapausta tuli viranomaisten tietoon. Joka päivä tulee siis ilmi 60 väkivallantekoa. Uhreista 60 % on tyttöjä.

Puolessa tapauksista tekijöinä ovat lapsen omat vanhemmat. Vuonna 2015 vanhemmilta kyseltiin heidän kasvatusmenetelmistään, ja kävi ilmi, että 39% äideistä ja 31% isistä käyttää läimäyksiä tehostamaan sanojensa perillemenoa, ja viidennes vastaajista piti menettelyään tarpeellisena. Kun lasten mielipidettä kysyttiin, vastaajista 44% piti lyömistä vanhempien oikeutena. Voisiko näin ajattelevia lapsia kasvaa maassa, jonka kouluissa heille opetettaisiin pienestä asti, ettei kellään ole oikeutta kajota heihin ja vahingoittaa heitä? Lisää valistusta lasten oikeuksista pitäisi tietysti kohdistaa myös heidän vanhempiinsa eli kaikkiin perulaisiin aikuisiin.

Aivan kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on täällä herätty rohkeasti vastustamaan aivan viime vuosina, yhä useampi ihminen tuomitsee myös lasten huonon kohtelun. Maa on kuohunut alkuvuodesta, sillä mediassa on ollut esillä joitakin poikkeuksellisen raakoja ja kammottavia väkivaltarikoksia: Kaakkois-Perussa Punossa yhdeksänvuotias tyttö synnytti lapsen, sillä hänen oma isänsä oli raiskannut hänet hänen ollessaan kahdeksanvuotias. Tyttö otettiin huostaan ja hän synnytti Tacnassa 3,3-kiloisen vauvan. Samoihin aikoihin kun luin tämän uutisen, huomasin paikallisten ystävieni jakaneen Facebookissa ilmoituksen, että poliisi on luvannut 10 000 - 20 000 solea vihjeistä, jotka johtavat 15 pahamaineisen limalaisen pedofiilin kiinniottamiseen. Ilmoituksen yhteydessä olivat miesten nimet ja kuvat.

Järkyttävät hyväksikäyttöuutiset saivat jatkoa koulujen kesäloman aikaan Limassa San Juan de Luriganchossa. SJL:n lueella asuu puolitoista miljoonaa ihmistä ja se on pääkaupungin kolmanneksi köyhin. Tuhannet ihmiset elävät slummioloissa ilman puhdasta juomavettä ja sähköä, nälästä kärsien ja ilman pääsyä terveydenhoidon piiriin, oli heillä sitten astma tai syöpä. Missään päin Limaa lapset ja varhaisteinit eivät voi liikkua turvallisesti yksin edes päiväsaikaan esimerkiksi koulusta kotiin ja harrastuksiin, koska autoilijat eivät pääsääntöisesti kunnioita jalankulkijoita. Sen lisäksi etenkin tyttöjä vaanivat sellaiset miehet kuten se peto, joka valitsi uhrikseen 11-vuotiaan Jimenan tämän lähtiessä puoli yhdeltätoista kesäkurssiltaan poliisilaitokselta. Yleensä tytön haki oma äiti tai naapurin täti, mutta tällä kertaa hän syystä tai toisesta päätti lähteä yksin. Virhe. Tyttö hävisi, ja kun vanhemmat ottivat yhteyttä poliisilaitokselle, sieltä vastattiin, ettei tämä ollut koskaan edes saapunut kurssille. Isä oli vienyt tytön kurssille 8:15 ja myös valvontakameran kuvassa nähdään, kuinka hän pari tuntia myöhemmin poistuu kadulle.

Se mitä todellisuudessa tapahtui, selvisi kuitenkin pian. 37-vuotias poliisin hyvin tuntema rikollinen iski silmänsä Jimenaan, kolhi tyttoa tahallaan pyörällään, tekeytyi sitten auttavaiseksi ja sai houkuteltua pyoränsä kyytiin luultavasti luvattuaan viedä tämän kotiin. Kodin sijaan Jimena vietiin autiolle tontille, raiskattiin, kuristettiin, kätkettiin tappajan sängyn alle yöksi ja poltettiin seuraavana päivänä kadulla. Aamuvarhain hänen jäännöksensä löysi paikalle osunut mototaksinkuljettaja, joka otti yhteyttä poliisiin.

On aivan tarpeeksi surullista, sairasta ja raivostuttavaa, että yhdenkin lapsen pitää kuolla niin kauhistuttavalla ja yksinäisellä tavalla kuin Jimenan, joka viimeisinä sekunteinaan, raiskattuna, taisteli voimiltaan ylivoimaista, huumeiden vaikutuksen alaisena ollutta psykopaattia vastaan. Jutusta tekee kuitenkin kaksin verroin julmemman se, ettei poliisi tehnyt työtään vaan vaikuttaa suojelleen rikollista, informanttiaan, joka tiedettiin vaaralliseksi väkivaltarikolliseksi, mieheksi jolla oli kaksi aiempaa seksuaalirikosta kontollaan. Hän oli mies jota pelättiin ja välteltiin, koska huumepäissään hän oli pelottava ja arvaamaton. Vanhemmat joutuivat aloittamaan rikostutkinnan ITSE, ja heidän käsiinsä saamilta valvontakameratallenteilta tekijä onnistuttiin tunnistamaan, sillä hänen kasvonsa näkyivät selvästi. Murhaaja otettiin kiinni kotikaupungissaan Icassa, ja vaikka hän ensin valehteli, tunnusti hän myöhemmin tekonsa osoittamatta mitään merkkejä katumuksesta.

Millainen on yhteiskunta, jossa poliisi ja oikeuslaitos eivät hoida tehtäviään vaan suojelevat rikollisia? Se on pelon ja epäluulojen yhteiskunta, jossa tuntematonta kavahdetaan. Se on korruption ja näköalattomuuden yhteiskunta, jossa valta on röyhkeimmällä, sillä jolla on rahaa tai pokkaa tehdä mitä vain.       

Oman kirjoituksensa ansaitsisivat Amazonasin sademetsissä varttuvat tytöt ja nuoret naiset. Sademetsäalueella aloitetaan seksielämä muutenkin varhaisemmin kuin vuoristossa tai rannikolla, mutta useissa tapauksissa kyse ei valitettavasti ole siitä, että nuori nainen harrastaisi seksiä vapaaehtoisesti, vaan häntä käytetään seksuaalisesti hyväksi, hän tulee raskaaksi, saa syyt niskoilleen, joutuu synnyttämään lapsen ja katsomaan, miten yhteisö suojelee raiskaajaa. Monilla alueilla vanhempien vakavat alkoholiongelmat pahentavat jo valmiiksi suojattomien tyttöjen tilannetta. Vaikka alaikäiset raiskausten uhrit olisivat Perun lain mukaan oikeutettuja aborttiin, koska heidän terveytensä voi olla vaarassa raskauden jatkuessa, terveyskeskukset eivät tarjoa raskaudenkeskeytystä. Julkisia palveluita karsitaan mutta monilla alueilla ovat hyvin edustettuina evankeliset kristityt, jotka pontevasti vastustavat raskaudenkeskeytyksiä.

Omassa kuplassaan sen helposti unohtaa, miten suojattomia valtaosa lapsista täällä on. Tietysti riskejä jatkuvasti arvioi ja koettaa eliminoida omassakin elämässä, eikä lasta voi jättää hetkeksikään silmistään. Vaikka olisi omastaan mielestään rennompi kuin monet jotka puhuvat peloistaan jatkuvasti, kyllä kidnappauksen mahdollisuutta ajattelee ainakin väläyksenomaisesti joka kerta, kun lähtee ulos muuriensa suojasta. Muistaa sen päivän, kun näki Facebookissa Jimenan katoamisilmoituksen, joka oli vain yksi monista mutta jäi mieleen. 

Lähteitä ja lisää luettavaa aiheesta:

Sausa, Mariella, 6.1.2018: Maltrato infantil en Perú crece: En 2017, hubo 21,600 casos de violencia, https://peru21.pe/peru/maltrato-infantil-peru-crece-2017-hubo-21-600-casos-violencia-390914

Chinchay, Maricarmen, 24.11.2017, Perú, un país riesgoso para niños y niñas http://larepublica.pe/sociedad/1149367-peru-un-pais-riesgoso-para-ninos-y-ninas

Torres Fabiola y Ciriaco Mayté, 8.2.2018, Mazán: El pueblo de niñas abusadas y madres a la fuerza, https://ojo-publico.com/especiales/ser-nina-en-america-latina/mazan-el-pueblo-de-ninas-abusadas-y-madres-a-la-fuerza.html

Hidalgo David, Torres Fabiola y Ciriaco Mayté, 8.2.2018: Perú: El país de los 3 mil violadores de niñas, https://ojo-publico.com/especiales/ser-nina-en-america-latina/peru-el-pais-de-los-3-mil-violadores-de-ninas.html