Et voi tietää, ennen kuin sinulla on tytär...

Kesken työpäivän mies lähetti kotoa linkin espanjankieliseen artikkeliin, johon oli törmännyt. Hieman viihteellisessä mutta silti ihan vakavissaan eikä kieli poskessa kirjoitetussa tekstissä kerrottiin, miten tyttölapsen saaminen vaikuttaa mieheen. Ennen kuin luin ensimmäistäkään riviä arvasin kirjoittajan pian kertovan, miten tytär herättää isän alkukantaisen puolustusvietin, ja juttu alkoikin sillä. Isä myös ryhtyisi miettimään entistä tarkemmin, millaisen miehen mallin hän tyttärelleen tarjoaa, sillä tämä kuitenkin aikuisena retkahtaisi isäukkoaan muistuttavaan mieheen. Isukin sydäntä raastaisi hieman ajatus siitä, että jonakin päivänä tytär kiinnostuisi pojista. Ihan pöhköä tekstiä, totesi mies oksennushymiön kera.

Perusperulainen ei pudista päätään sille olettamukselle, että tytär kiinnostuisi automaattisesti pojista eikä esimerkiksi tytöistä. Aseksuaalisuudesta en ole kuullut täällä kenenkään puhuvan mitään. Perussa ja luultavasti suurimmassa osassa maapalloa pidetään myös aivan luonnollisena, että vanhempien ja etenkin isän suojeluvietti kohdistuu ennen kaikkea tyttöön, kun taas pojalle voi antaa enemmän vapauksia. Häntä kun eivät vaani samat vaarat kuin tyttölasta. En oikein ymmärrä, mitä nuo vaarat ihan konkreettisesti ovat, mutta ehkä se selviäisi kysymällä niiltä vanhemmilta, jotka pelkäävät tytärtensä turvallisuuden puolesta. 

Perussa on vallalla ajatus, että miehellä on erityinen suhde tyttäreensä, kun taas äiti on pojalleen tärkein ihminen maan päällä suurin piirtein vielä aikuisenakin, mistä miehen enot ovatkin mainioita esimerkkejä. Työkaverini käyttää 11-vuotiaasta pojastaan yhä nimitystä mi bebé, 'minun vauvani', kun puhuu tästä kollegoilleen ruokasalissa. Ei ole ollenkaan harvinaista nähdä isä saattamassa teinitytärtään kouluun kädestä pitäen tai törmätä kadulla läheisiin äiti-poika-pareihin. Anopin mukaan erityinen suhde jatkuu vielä poikien aikuistuttua: Hänen ystävätärtensä keskuudessa on yleistä julkaista Facebookissa loisteliaita, täydessä tällingissä otettuja kuvia äidistä tanssimassa poikansa kanssa. Edullisen esteettisen kirurgian kaupungissa monet kuusikymppiset äidit näyttävät ikäisikseen varsin simpsakoilta ja huomattavasti kumppaneitaan nuoremmilta. 

Omasta mielestäni sillä ei pitäisi olla kamalasti väliä, minkä sukupuolen edustajaksi oma lapsi on syntynyt. Ihmistähän siitä yritetään kasvattaa. On parempi, jos omassa päässä ei ole liian lukkiutuneita käsityksiä siitä, millaisia tytöt ja pojat ovat ja mistä pitävät. Meille mieheni kanssa oli esimerkiksi keskustelemattakin selvää, ettei tyttärellemme laitettaisi korviksia ainakaan ennen kuin hän itse pyytäisi niitä. Perulaisille tytöille korvikset pannaan yleensä jo ennen kuin heidät on kiikutettu klinikalta tai sairaalasta kotiin. Joskus korvanlehti repeytyy, kun taaperot alkavat räplätä korviksia.

Koska olen ulkomaalainen, minulta ei yleensä tulla kysymään asioita suoraan, mutta anopilta on tivattu, miksei hänen lapsenlapsellaan ole korvakoruja tai miksei hän kulje (joka päivä) tyttömäisissä vaatteissa. Monien ihmisten maailmankuva tuntuu järkkyvän, jos he eivät heti ensisilmäyksellä pysty laittamaan uutta ihmistä johonkin lokeroon. Kun lapsi oli vauva, sillä saattoi olla irokeesi ja pinkki tyllimekko, kun lähdimme juhliin. Nyt liki kaksivuotiaana mekot eivät oikein tahdo enää kelvata. Ilmeisesti ne ovat epäkäytännöllisiä pukea ja riisua ja hidastavat kiipeilyä. Huomaan miettiväni, että ehkä jonain päivänä, jos lapsella olisi pikkusisko tai -veli, tälle mekot kelpaisivat.