Perusta kuuluu: Vieraiden lähdön huomaa hiljaisuudesta

Tasan kaksi viikkoa sitten saimme vieraita Chilestä: mieheni veli, tämän vaimo ja teini-ikäiset tytär ja poika tulivat Perun-sukua moikkaamaan kahdeksi viikoksi. Valmistautuminen vieraiden tuloon oli aloitettu jo hyvissä ajoin raivaamalla perheelle nukkumatilaksi isoäidin vierashuone, jossa aiemmin oli ollut pölyttymässä joitakin meidän tavaroitamme. Vieraat nukkuivat siis isoäidin luona mutta kävivät usein syömässä, suihkussa ja seurustelemassa meidän talossamme pienen puutarhan toisella puolella.

Anoppi vieraili poikansa perheen luona viime vuonna, ja mieheni on kyläillyt veljensä luona kerran, mutta mitään jokavuotista herkkua perhekokoontumiset eivät ole. Chileläisten edellisestä visiitistä Peruun olikin ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta. Seitsemänkymmenentuhannen asukkaan pikkukaupungissa puolentoista tunnin bussimatkan päässä pääkaupunki Santiagosta koko ikänsä asuneet teinit tuntuivat viihtyvän suurkaupungissa, jossa heillä oli oppaanaan boheemi ja menevä isoäiti. Isoäiti, joka tuntee paikat, joista etsiä valtavirrasta poikkeavia vaatteita tai pienten kustantamojen julkaisemia sarjakuvia.

Seutu, jolla chileläiset asuvat, on kesäisin yksi maan kuumimmista. Talvisin puolestaan sataa, ja lämpötila painuu alle nollan. Se saa ihmiset pysyttelemään sisätiloissa tissuttelemassa kahvia ja mitä milloinkin sekä nukkumaan venäläinen karvalakki päänsä suojana. Vaikka olen itse asunut 80 000 asukkaan kaupungissa, josta puuttuvat monet niistä palveluista ja se kulttuuritarjonta, joita Seinäjoen ja Savonlinnan kokoluokkaa olevista kaupungeista löytyy, en silti oikein ymmärtänyt, miksi San Felipestä puhutaan perheen kesken aina suunnilleen maaseutuna. Kysyin asiaa anopilta, joka selitti kaupungin olevan maanviljelysaluetta, jossa ollaan konservatiivisia, ei olla juurikaan kiinnostuneita kulttuurista mutta kyllä sitäkin enemmän naapureiden tekemisistä ja siitä, mitä nämä minusta ajattelevat. Pikkukaupunkimentaliteetti ehkä osaltaan selittää, miksi veljenvaimon oli niin vaikeaa päästää lapsensa anopin matkaan suurkaupungin hulinaan ja luottaa siihen, ettei kukaan kidnappaa heitä.

Vieraiden ensimmäisenä viikonloppuna kävimme koko porukalla Barrancossa syömässä cevicheä ja muita tyypillisiä perulaisia ruokalajeja, joista Chilessä voidaan vain uneksia. Chileläinen ruoka on perulaisten keskuudessa yleinen vitsailun aihe, sen kun katsotaan olevan mautonta ja tehotuotettua. Vihannekset ja hedelmät ovat kooltaan isoja mutta niistä puuttuu maku ja ne tuotetaan useimmiten vientiin. Ruokalajit ovat mielikuvituksettomia, ja erään Ecuadorissa tapaamani, Chilessä asuneen amerikkalaisen, mukaan maassa syödään lähinnä leipää ja avokadoa. Veljentytär ihastui Perussa ollessaan keittoihin, joita täällä tarjoillaan alkuruokana ennen pääruokaa, joka on sitten jotain tukevampaa. Ainoa ruokalaji, jota teinipoika kaipaili kotimaastaan, oli patonkimainen, tomaatilla, avokadolla ja kaiken täytteen pohjalla pötköttävällä nakilla täytetty completo.

Vieraiden lähdön huomasi hiljaisuudesta. Kukaan ei enää jätä väliovia auki, jolloin ne paiskautuvat kiinni pienestäkin tuulenvireestä. Kukaan avaimeton ei enää rämpytä ovikelloa, joka viime viikkojen ajan saattoi soida kuudelta aamulla veljen palatessa vuoristosta isänpuoleisten sukulaisten luota tai yhdentoista jälkeen illalla meidän jo ollessa nukkumassa. Kukaan ei enää makaa puolillepäivin, tee lähtöä kahta tuntia, syö yksinään kiloa sokeria kahdessa viikossa tai kailota kovaan ääneen alakerrassa yömyöhällä cajónia paukutellen.

Erilaisen vuorokausirytmin lisäksi ainoa pieni hankaluus kotinsa jakamisessa vieraiden kanssa oli chileläisen aksentin ja sanaston ymmärtäminen. Tunsin itseni aivan puolikieliseksi yrittäessäni tajuta, mitä mikäkin outo sana tarkoitti ja totuttaessani korvaani erilaiseen puhenuottiin. Kesti hetken ymmärtää, mitä veljenvaimo tarkoitti selittäessään, että silloin kun hän oli lola (nuori tyttö), hän teki sitä ja tätä. Lapsista käytetään nimitystä cabro 'pukki' (poika) tai cabra 'vuohi / kuttu' (tyttö). En myöskään tajunnut, mitä on ¿cachái? (¿entiendes? 'Ymmärrätkö?') Miehen veli oli alkanut puhua chileläisittäin jo ennen kuin hän muutti vaimonsa kotimaahan, ilmeisesti siksi että näyttelijöille on vaivatonta oppia erilaisia puhetapoja tai koska hän halusi sulautua joukkoon. Koska brechtiläisille näytelmille ei pikkukaupungissa ole mitään tilausta, hänestä tuli postimies. Monet ihmiset elävät yli varojensa ja karhukirjeitä lähetetään paljon, joten posteljoonille riittää aina töitä, kertoi hänen vaimonsa minulle ensimmäisellä yhteisellä aamupalalla, jolloin keskustelunaiheet kulkivat eri maiden aborttilainsäädännöstä koulumaailmaan ja hänen oppilaisiinsa, joilla on äidin addiktion takia ollut vieroitusoireita vauvasta saakka. Kielitaitoni teki tenän suunnilleen siinä vaiheessa, kun hän alkoi selittää Pinochetin diktatuurin (1973 - 1990) vaikutusta huumausaineongelman syntyyn.

Chileläisten palatessa kotiinsa meillä perulaisilla alkaa talviloma, jota värittävät hävittäjien lentely taivaalla lähestyvän kansallispäivän kunniaksi ja lämmittää aurinko, joka tänä talvena on näyttäytynyt ihmeellisen usein. Lähtijöiden sulloutuessa taksiin mietimme varmasti jokainen, milloin näemme seuraavan kerran. Omassa päässäni virisi suunnitelma ensi vuoden Chilen-matkasta.

Matkalla ravintolaan syömään lounasta ja ihailemaan valtamerinäköalaa

Bougainvillea eli ihmeköynnös kukki näin valtoimenaan talvesta huolimatta

Jos kuvaan saisi tallennettua kuvanottohetken hajun, se olisi tunkkaisen pistävä pulunpaska. Jostain täysin käsittämättömästä syystä (päihtymystila?) Barrancossa ruokitaan puluja, jotka kuorruttavat penkit ja jalkakäytävät ulosteillaan