Käytetyt pyörät maksavat täällä vähintään sen, mitä Suomessa, ja turvallisinta on luonnollisesti ostaa tutulta. Käytetyn tavaran markkinat ovat olemattomat ainakin kahdesta syystä: Ensinnäkin täällä harva on (ollut) riittävän varakas myydäkseen käytettyä tavaraa sen sijaan, että kuluttaisi sen loppuun. Toisekseen perulaiseen mentaliteettiin ei oikein istu ajatus toisen vanhan uusiokäytöstä. Etenkin vaatekirppisten vähäinen suosio kielii siitä, etteivät ihmiset halua leimautua köyhimyksiksi, joiden täytyy turvautua nuhjuisiin käytettyihin kuteisiin. Kuitenkin jos esimerkiksi nettikirppiksellä myydään tavaraa, se näyttäisi usein olevan uudenveroista ellei jopa käyttämätöntä, ja hinnat ovat sen mukaiset. Hieman yleistäen voi sanoa, ettei perulainen myy vain päästäkseen eroon vaan tehdäkseen voittoa. Jos suomalaisen perusluonteeseen kuuluu pessimismi, kateus ja huono itsetunto, perulainen on puolestaan ahne kuin mikä.
Uusi pyörä pelittää hyvin. Tein sillä ensin neitsytmatkan Wong-tavarataloon ja eilen sunnuntaina huviajelun kotimme lähistöllä. Matkalla ajoin presidentin talon ohi ja sain väistellä poliiseja, joiden lukuisat partiot autoineen partioivat kulmilla yötä päivää. Soittokello ja valaisin vielä puuttuvat, joten toistaiseksi pyörä pysyy parkissa kello kuuden jälkeen illalla.
Jos ei ole jo käynyt selväksi, liputan itse kaikenlaisen kierrättämisen puolesta, ja lauantaina olin iloinen päästessäni myös täällä Limassa nauttimaan löytöjen tekemisen ilosta. Suomalainen kaveri oli pyytänyt minut ja erään toisen maannaisen kotikirppikselle, jolta tarttui mukaan melkoinen määrä vaatetta ja muuta tarpeellista tavaraa. Tarpeetonta ei näin pieniin tiloihin voi ostaakaan, mikä auttaa pitämään tavaramäärän kohtuullisena.
 |
| Uusi perheenjäsen |
* tyypillisen perulaista käytöstä on repiä irti kaikki, "kun ilmaiseksi sai"
Hmm... jää askarruttamaan, ymmärtäisikö kaiken ilmaiseksi irti repivä perulainen suomalaiskansallista ämpärifetissiä. En tiedä, oletko seurannut keskustelua, mutta täällä on ihmetelty, kuinka sellainen mitättömältä tuntuva perushyödyke kuin ämpäri on saanut ihmismassat liikkeelle. Jossain Tokmannissa tai vastaavassa on ilmoiteltu olevan saatavana ilmaisia ämpäreitä päivän ensimmäisille asiakkaille, ja käsittämätöntä kyllä, paikalla on sitten nähty satametrisiä ämpärijonoja. Siis ÄMPÄRI.
VastaaPoistaSatavarmasti näet siellä ämpärijonossa seisovan suomenperulaisiakin, jos syynäät oikein tarkasti. Joku (sinä?) minulle ämpärifetissistä mainitsi, ja mikäs siinä, onhan se hieno kapine. Hmm. Nyt kun tarkemmin mietin, synnyinkaupungissani on kyllä kautta aikain ollut havaittavissa tuota epidemiaa eli ilmaisen tavaran tai tarjoomusten perässä juoksemista ja jonottamista. Onhan siinä se hyvä puoli, että kärsimätön suomalainenkin nöyrtyy jonottamaan kuin Neuvostoliitossa tai Perussa konsanaan. :D
PoistaHieno pyörä! Käyttääkö siellä kukaan kypärää? Entä löytyykö pyöräteitä? Liman liikenne ja pyöräily autotiellä kuulostaa pelottavalta yhdistelmällä ☺ T. Minniina
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMe käytetään kypärää, samoin aika monet valkolaiset. Perulaisista ani harva.
Ciclovíoja on aivan muutama, ja ne näkyvät tällä kartalla: https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=z0bQB8qCm2ww.kmVJCfNeYKrY&hl=en_US
Pelokkaimmat polkevat jalkakäytävillä, mikä ei mielestäni ole hyvä tapa, jos jalankulkijoita on liikkeellä enempää kuin kourallinen.
Kahvitarjoilu! Se saa suomalaiset liikkeelle, tai Kerdin makkaratarjoilu. Mutta en kyllä silti pääse tuohon ämpärijuttuun sisään. En, vaikka koetan. 😊
VastaaPoistaEn ihmettele, jos et pääse ämpäriin sisään. Kovinhan se on pieni. Anteeksi... :D
PoistaKahvi liikuttaa massoja, totta! Täällä on muuten supermarketeissa ruoka- ja juomatarjoiluja ehkä juuri viikonloppuisin. (Muistaakseni.) Varakkaampi väki joka marketeissa käy saa maistella kahveja, suklaita ja viinaksia kauppamatkallaan.
Suomalainen soittaisi Maken ja Peran paikalle: "Täällä on ilmaista viinaa!!"
Poista