Itsenäisyyspäivä, joka kesti kuukauden

Kuluvan kuun 28. päivänä vietetään itsenäisyyspäivää (Fiestas Patrias), mutta käytännössä koko kuukausi on yhtä lipunheilutusta ja kansallishymnin kovaäänistä veisuuta. Kotimme lähellä on sotilaslentokenttä, ja jo yli viikon ajan MiGit, Cessnat ja kumppanit ovat hiponeet talojen kattoja ja pitäneet meteliä. Tiistaisen oppitunnin keskeytti tuon tuosta moottorien korviasärkevä jylinä, joka sai Kissan juoksemaan hädissään ihmisten luo turvaan. Löysin uutissivuston, jossa on lähtölaskenta siihen, että sotilasparaati alkaa (5 päivää, 14 tuntia, 45 minuuttia, 14 sekuntia). Suurimman sanomalehden nettiversion pääsivulla toivotetaan hyvää itsenäisyyspäivää. Viimeisetkin joulukoristeet on viety varastoon ja korvattu punavalkoisilla lipuilla.

Ulkomaalaisena ja ulkopuolisena nationalismi ja hurraa-isänmaallisuus eivät ole minun päänsärkyni, johon täytyisi ottaa henkilökohtaisesti kantaa. Kuitenkin havahduin kuluneella viikolla eräisiin epäkohtiin, joista tunnen halua raportoida. Ensimmäinen niistä on koululaisten ja monin paikoin myös työläisten velvollisuus pitää kuukauden ajan vasemmassa rintapielessä escarapelaa eli kokardia, jossa on Perun lipun värit. Laki ei pakota ketään kantamaan maan symbolia, mutta käytännössä yhteisön paine saattaa olla kova, minkä lisäksi kouluissa voi olla aivan omat sääntönsä, joiden noudattamatta jättämisestä rangaistaan: Eräs yhdysvaltalaissyntyinen nainen kertoi lastensa menneen kouluun epähuomiossa ilman kokardia, joka oli unohtunut laittaa paikoilleen pesun jälkeen. Puoli tuntia myöhemmin naperot olivat palanneet takaisin kotiin. Heitä ei ollut päästetty kouluun, koska "pakotettu isänmaallisuus on tärkeämpää kuin oikeus koulutukseen", kuten nainen totesi. 

Sain myös selville, että Perussa on oikeasti laki, joka velvoittaa ihmiset laittamaan lipun heilumaan talonsa ulkopuolelle ilmeisesti noin viikkoa ennen itsenäisyyspäivää ja pitämään sen siellä kaksi viikkoa. Jos lippua ei ole, siitä voi napsahtaa sakko. Luonnollisesti lippu ei saa olla likainen ja kulahtanut vaan sen täytyy olla siistissä kunnossa. Yritin kysellä, miten ahkerasti lippupoliisit sakottavat toisinajattelijoita, mutta sitä kukaan ei tunnu tietävän. Peru on maa, jossa on paljon lakeja, joiden noudattaminen on jokaisen omalla vastuulla, sillä valvonta on olematonta. Jos sakko napsahtaisikin, lahjonnallahan siitä selviää, eräs rattijuoppoudesta kiinni jäänyt tuttava selitti minulle avomielisesti.  

Ei tässäkään vielä kaikki, sillä täällä on myös pakollista äänestää. Jos kansalainen ei äänestä, hänen täytyy maksaa sakko. Tästä sakosta ei noin vain luistetakaan. Lain tarkoitus lienee ollut saada vähäväkisetkin äänestämään ja ottaa heidät osaksi yhteiskuntaa. Maassa, jolla on pitkä rasismin ja luokka-ajattelun viitoittama historia, äänestyspakko saattaa tuntua äkkiseltään hyvältä idealta. Omasta näkökulmastani se on tietysti sulaa hulluuttaa ja demokratian irvikuva. Demokratiaan kuuluu myös oikeus olla käyttämättä äänioikeuttaan. Minussa elävä kyynikko tahtoisi myös lisätä, että joskus voi olla vaikea valita vähiten korruptoitunein kandidaatti, jolle äänensä antaa. 

Tämä on escarapela, jota lasten täytyy kantaa heinäkuussa

Jos sallitte pienen yleistyksen, meillä länsimaalaisilla on tapana kritisoida kaikkea. Perulaisia taipumuksemme usein turhauttaa, sillä heidän mielestään asioista ei kannattaisi tehdä niin suurta numeroa. Heille on luontaisempaa mennä torille, ostaa lippu ja asettaa se portinpieleen kuin alkaa kapinoida virkavaltaa vastaan tai vaatia vallanpitäjiä muuttamaan lakia. Kun mieheni oli pikkupoika, häneltä alettiin koulussa tivata, mihin kokardi oli unohtunut. Jaahas, hän tuumi, osti yhden - ja unohti sen seuraavana päivänä kotiin.

Kuva: http://www.aula365.com/bandera-peru/