Elämän pieniä epämukavuuksia

Pääsiäisenä vatsatauti kaatoi minut petiin. En vieläkään tiedä, oliko syypää vesi, jota join litrakaupalla pitkäperjantain lounaalla sukulaisten luona vai esimerkiksi ravintolasta tilattu salaatti, jota söimme torstai-iltana. Salaatinlehtiähän pitäisi karttaa, koska lehtisalaatti kastellaan saastuneella vedellä. Ruokamyrkytyksen voi joskus aiheuttaa myös ruoan säilöminen ikivanhassa jääkaapissamme, joka ikävän salakavalasti välillä lämpenee ja saa keitotkin menemään pilalle vuorokaudessa.

Lauantain voimainponnistus oli kastella pikku puutarhan ruoho ja kaikki kymmenet kasvit. Aavikolla keinokastelu on ainoa tapa pitää yllä minkäänlaista elämää, minkä on saanut tuta vastapäinen puistommekin: kastelurekan mentyä rikki kaksi viikkoa sitten ei kukaan ole käynyt täällä letkuineen. Kaikki kukat ovat kuolleet ja nurmi vetelee viimeisiään. 

Sunnuntaina en saanut käytyä ulkona senkään vertaa, ja aloin jo huolestua, onko vika sittenkin päänupissa. Päänsärky ja vatsakivut iskivät iltaisin, ja aamuisin en meinannut päästä ylös. Vielä maanantaina väsähdin puolen tunnin hitaasta kävelystä niin kovin, että vetäisin kahden tunnin päikkärit hetki ennen nukkumaanmenoa - ja simahdin yöunillekin vaivatta. 

Viimein tänään tiistaina tunnun saaneen voimat takaisin, mikä voi tietysti osittain johtua siitä, että oli pakko. Aamulla kolme suomen tuntia ja iltapäivällä kaksi tuntia englantia. Työmatka taittui kaksinkerroin taipuneena Hiacen ahtaalla käytävällä, mutta selvisinpä pyörtymättä ja oksentamatta kenenkään niskaan. Ei yksiäkään päiväunia, ja kotiin päästyäni jaksoin valmistaa pastakastikkeen tuoreista tomaateista. Ostin kaupasta valmista tomaattikastiketta, joka jäi kuitenkin kassalle, kun tajusin sen olevan Nestléä. Täällä on täysin mahdotonta elää eettisesti, mutta suurimmat sudenkuopat voi tietysti koettaa välttää. 

Eräässä Limassa asuvien expatien / maahanmuuttajien ryhmässä on tänään käyty keskustelua pääkaupunkiseudun veden heikosta laadusta. Eräs jäsenistä oli tutkituttanut hanavetensä työpaikallaan yliopistossa, ja siitä oli löytynyt kolibakteeria, joka läpäisi myös hänellä käytössä olleen filtterin. On hyvin harvinaista, että täällä asuva voisi juoda hanavettä, ainakaan ilman kunnon filtteriä, josta saa pulittaa 1 700 solea eli yli 500 euroa. Minä join aluksi kraanavettä, mutta yhden vatsanväänteissä viettämäni yön jälkeen lopetin sen hyvin pian ja siirryin veden keittämiseen. Keittämisen ongelma on se, ettei kukaan (en edes minä itse!) malta antaa veden kiehua 2 - 3 minuuttia. Lyhyt kiehautushan ei tuhoa kaikkia mikrobeja. Toinen suuri ongelma ovat raskasmetallit, joita täkäläisessä vedessä on kiitos kaivosteollisuuden ja jotka eivät tietenkään haihdu keitettäessä minnekään. 

Erään toisen jäsenen mukaan vedestä tekee juomakelvotonta myös kloori, jota käytetään suuria määriä vesijohtoveden desinfioimiseen. Useissa taloissa on vesitankit katolla, ja tankkien kunnosta tuskin on monella tietoa. Kelvottomassa kunnossa ovat myös vesiputket, joita koetan olla ajattelematta mielenterveyteni säilyttämisen vuoksi. Toisaalta pullotettu vesikään ei ole patenttiratkaisu: Pullovesien ostaja saattaa etenkin kadulla tulla huijatuksi, sillä myyjien sanotaan täyttävän vesipullot hanavedellä. Hieman samaan tapaan toimitaan myös viinaksia myyvissä pikkukaupoissa; kauppiaat ostavat kalliita viski- rommi- votka- jne. pulloja "kierrättäjiltä", jotka ovat anastaneet tyhjät putelit kaduille jätettävistä roskapusseista. Sekundaviina pullotetaan ja myydään priimatavarana. 

Nykyisin tilaamme 21 litran sammion San Mateon lähdevettä, ja kun edellinen tankki on tyhjä, meille tuodaan uusi. Pulloveden laadusta ei ole mitään takeita, sillä kukaan ei tiedä sen säilytysaikaa. Kirpaisee maksaa seitsemän euroa parin viikon vesistä, kun ehti vuosien ajan tottua puhtaaseen ja raikkaaseen hanaveteen. Sammion käyttö sentään poistaa omantunnontuskat, joita yksittäisten muovisten vesipullojen osto tuottaa. Täällähän ei harrasteta pullopantteja, ja muovi tuntuu löytävän tiensä luontoon hyvin herkästi. On aivan normaalia viskellä roskat bussin ikkunasta tai mättää ne vaikka omalle kotipihalle. 

Vesiongelman ja vatsavaivojen kanssa painiessa auttaa, kun muistaa, ettei nykyinen tilanne kestä ikuisuuksia. Alle kaksi kuukautta, ja pääsen nauttimaan ihanaa hanavettä! Hetkeksi vain mutta se on jo hyvä alku.