Viime aikoina olen ollut kovin passiivinen ja nököttänyt enimmäkseen kotona Netflixiä katsellen, joten oli jo aikakin lähteä ulos tuulettumaan, kun hackneylainen ystäväni Alison pyysi minua Barrancoon museoihin ja feriaan. Al on kerrassaan upea; innostunut taiteesta ja maailmanparannuksesta, lojaali, harvinaisen antelias ja reilu ystäviään kohtaan, ulospäinsuuntautunut ja mutkaton. Hänessä yhdistyvät englantilaisuuden viehättävimmät puolet, ja tunnen olevani erittäin onnekas tutustuttuani häneen. Näinä aikoina, joina liki kaikilla on kiire eikä ystäviä ehdi nähdä, Al on virkistävä poikkeus, sillä hänellä on aikaa. Tänään tapasin Alin pastoriäidin ja ymmärrän nyt entistä paremmin, miksi tyttärestä on kasvanut niin mainio ihminen kuin hän on.
Kierroksella oli mukana myös äidin ja tyttären englantilainen ystävätär, joka oli asunut Limassa pari vuotta ja on nyt jo eläkeläinen. Söimme ensin lounasta Museo Mario Testinon eli Maten kahvilassa, jossa oli erinomaisen kasvispastan lisäksi tarjolla myös ensiluokkaisen huomaavaista palvelua. Aterian kruunasivat pöytäseurueeni kertomat mielenkiintoiset tarinat Lontoon Hackneyn elämänmenosta ja etenkin ortodoksijuutalaisten eriskummallisesta elämästä.
Ruokailun jälkeen kävimme Museo Mario Testinossa katsomassa jättimäisiä valokuvia perinneasuihin pukeutuneista cuscolaisista, Lady Dianasta, Kate Mossista, Madonnasta ja monista muista julkisuuden henkilöistä. Esimerkiksi Madonnan Rey of Light -levyn turkoositaustainen kansikuva on Testinon käsialaa. Valokuvaaja on syntynyt Limassa mutta muuttanut Lontooseen uransa perässä jo vuonna 1976. En tiedä, millainen Testino on ihmisenä, mutta sen kuulin tänään, että valkoisena yläluokan edustajana hän ei nauti kaikkien perulaisten varauksetonta suosiota.
Melkein Maten vieressä sijaitsee Pedro de Osma -museo, jonka kotisivut on toteutettu niin hienosti, että voin suositella niiden vilkaisemista. Vaikkei olisi erityisen kiinnostunut taiteesta ja historiasta, paikalle kannattaa mennä jo melkeinpä pelkkien museorakennusten takia, niin kauniita ne ovat. Laipioiden kukkakoristelut, jalkojen alla nariseva puulattia ja korkeiden ikkunoiden lasimaalaukset saivat haukkomaan henkeä ihastuksesta. Vanhimmat museossa esillä olevat uskonnolliset maalaukset ovat 1500-luvulta. Näytteillä on myös veistoksia, vanhoja huonekaluja ja isohko määrä hopeaesineitä, ja nähtävää oli selvästi enemmän kuin Matessa. Museoihin voi ostaa yhteislipun, jonka hinta on 28 solea.
Museokierroksen täydensi suklaamuseo, josta lähdettyämme hyvästelin ihastuttavat englantilaiset ja jatkoin vielä matkaani feriaan, joka järjestettiin nurkan takana. Feria oli kuin häivähdys Berliiniä - ja englantilaisten seuralaisteni mielestä Camden Townia - keskellä Limaa. Olimme piipahtaneet ostamassa avokadojäätelöt ennen museokierrosta, ja nyt toisella visiitillä päätin katsoa, millaisia vaatteita ja muita tuotteita myynnissä oli. Ostin luonnonkosmetiikkaa valmistavalta nuorelta naiselta pienen purkin teepuu-deodoranttia ja Kartuchos-nimiseltä laukkuvalmistajalta ison reissu / läppärikassin sekä ihanan retrotyylisen käsilaukun. Laukut olivat alennuksessa ja maksoivat vain yhdeksän euroa kappale. Himoitsin myös upeita uniikkeja reppuja, joita samalla pienyrittäjällä oli myynnissä, ja päätin hankkia seuraavan repun heiltä. Kirpputori-ihmisenä arvostan vaatteita ja laukkuja, joita ei kävele vastaan joka kadunkulmassa mutta jotka kuitenkin ovat hinnaltaan edullisia. Ferioissa käyminen taitaa olla minulle helpoin tapaa löytää jotain kivaa uutta tässä kaupungissa, jossa harva pukeutuu millään tavalla persoonallisesti, sillä vaatevalikoimat kaupoissa ovat enimmäkseen tylsiä eikä kirpputoreja ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti