San Juanin minulle esitteli ulkomaalaisystäväni R, ja täytyy sanoa, että muita valkoisia en ole torialueella vielä koskaan nähnyt. Yleensä valkoisilla näyttää olevan riittävästi rahaa ostaa ruokansa Vivandan kaltaisista luksusmarketeista hintalappuun katsomatta. Koska oma tilanteeni ei ole kuvatun kaltainen ja koska torimiljöö on minulle jo Huánucon-ajoilta tuttu ja turvallinen, lähdin tänään tutustumaan paremmin La Paradaan, Gamarran aseman vieressä sijaitsevaan isoon toriin. Aiemmin olin vain piipahtanut siellä pari kertaa.
Gamarra kulkee suussani nimellä Gomorra, ja sinne pääsee San Juaniakin kätevämmin täyden sähköjunan kyydissä. Väkeä kuhisevalla markkinapaikalla saa olla sen verran varovainen, että älypuhelimen kotiin jättäminen ei ole ollenkaan huono ajatus. La Victorian alue on ollut vuosikymmenten ajan tunnettu prostituutiosta, ja siellä pitävät majaansa monet rikollisjengit, jotka hääräävät mukana huumekaupassa ja tekevät myös iskuja ravintoloihin. Iskuja on tehty myös varakkaiden suosimilla alueilla, mikä tietysti herättää huolta esimerkiksi kaupungin länsimaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Nyt ravintoloihin kohdistuneita väkivaltaisia ryöstöjä selvittämään on koottu oma tutkimusryhmänsä.
La Parada oli harvinaisen tyhjä, mikä voi johtua viikonpäivästä. Usein alue suorastaan kihisee ihmisiä, onhan sen vieressä massiivinen vaatekauppoihin erikoistunut Gamarran alue, jolla on noin 20 000 pientä tai keskikokoista puotia ja räätälinliikettä. Sain tehdä ostoksiani kaikessa rauhassa. Ensin löysin paksua vaaleaa hunajaa ja harmittelin, kun en voinut ottaa kuvaa upeasta hunajakennosta. Samalta puolen tietä toisesta pikku puodista löysin valtaisan valikoiman erilaisia marjajauheita, siemeniä ja vastaavia terveystuotteita. Ostin parinsadan gramman pussin chian siemeniä euron hintaan. Löysin myös camu camusta sekä lúcumasta tehtyä jauhoa, kumpikin pikkupussi noin euron.
En välttämättä suosittele erilaisten suomalaisittain eksoottisten valmisteiden ostamista vauraassa pohjoisessa asuville, sillä esimerkiksi vuoristossa kasvavan macan suosio on nostanut tuotteen kilohinnan torilla neljästätoista solesta 120 soleen, jolloin se on täysin jopa keskiluokkaisen perulaisen ulottumattomissa. Kiinalaisten käsissä oleva macakauppa on yksi osoitus kehittyvien maiden riistosta, joka ei ole kadonnut minnekään vuosisatojen saatossa. Perun lainsäädäntö estää käsittelemättömän macan maastaviennin. Tulliviranomaiset kuitenkin vahvistavat, että salakuljetusta harjoitetaan, ja ainakin yksi tonnien salakuljetusyritys paljastettiin viime vuonna. Minua uutinen macan hinnannoususta sapetti, mutta anoppi suhtautui siihen filosofisesti; piti vain odottaa, milloin buumi olisi ohi ja hinta laskisi siedettävälle tasolle. Sitä ennen maca korvattaisiin muilla perinteisillä juureksilla ja viljoilla, joista ei vielä ole tullut hittiä länsimaissa, Kiinassa ja Japanissa. Espanjankielentaitoiset voivat lukea kiinalaisten harjoittamasta macakaupasta täältä.
Perussa pähkinät eivät maksa ainakaan merkittävästi vähemmän kuin Suomessa. Siitä huolimatta haluan syödä niitä, koska edelleenkään en välitä saada rasvaa ja proteiinia perulaisille tyypillisistä lähteistä eli kanasta ja ranskalaisista perunoista. Löysin saksanpähkinöitä, manteleita ja cashewpähkinöitä helposti ja selvästi edullisempan hintaan kuin San Juanin torilta.
Irma maksaa yhdestä avokadosta kolme solea kotimme lähellä olevassa pikkupuodissa. Torilta sai kilon neljällä solella eli hieman yli eurolla. Paras löytöni oli kuitenkin kissojen märkämuona, jota olen metsästänyt pitkin kaupunkia. Kotimme lähistöllä kauppaa käyvät ahneet huánucolaiset nostivat hinnan viiteen ja puoleen soleen eli supermarkettitasolle huomattuaan, että kävin pari kertaa heiltä alle vitosen maksavia purkkeja. Kostoksi en enää astu heidän kauppaansa. Tänään löysin torilta kojun, jossa on erikoistuttu kissojen ja koirien ruokaan ja jossa iso purkki kissan märkämuonaa heltiää neljällä solella.
Kissoista puheen ollen on todettava, että tällaiselle hullun kissanaisen alulle La Parada on vaarallinen paikka. Liki jokaisella kauppiaalla näytti olevan seuranaan elegantti ja siro kissa. Oli pentua, oli täysikasvuista, siamilaista ja suosikkiani harmaata vaaleanvihreäsilmäistä. Siinä vaiheessa kun näin kissan nukkuvan muina kissoina teekauppiaan vaa'alla, kirosin sitä, etten ottanut kameraa mukaan.
Kun reppu oli täynnä ruokatarvetta, palasin kotiin jokseenkin täydellä sähköjunalla ja päätin, että vastaisuudessa teen ruokaostokseni La Paradassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti