Viisi päivää Limassa

Viime aikoina blogeissa on näkynyt kuvauksia ihmisten arjesta. Muiden esimerkin innostamana päätin kirjoittaa muistiin, millaisia olivat omat arkipäiväni tällä viikolla.

Maanantai 16.2.

6.15 Herätys. Aamiainen ja sähköpostien lukemista. Innostunut viesti Tarapotossa asuvalta kalifornialaisnaiselta, jolta olin kysellyt eräästä taiwanilaisesta firmasta. Hetken unelmoin muutosta sademetsiin ja nopeasta nettiyhteydestä, joka mahdollistaisi kotoa käsin työskentelyn.
7:03 Kotoa kohti Benavidesiä.
7:10 Perillä.
7:20 Ensimmäinen Hiaceen tehty Chama kaasuttaa ohi pysähtymättä, vaikka olen huiskuttanut sille pysähtymismerkkiä. 
7:36 Toinen Chama saapuu ja noukkii minut kyytiin. Onneksi risteyksessä paloi punainen valo, sillä muuten auto tuskin olisi pysähtynyt. Saan viimeisen 17 istumapaikasta. Matkalla takaosaan istumaan lyön vahingossa erästä miestä ja pyydän anteeksi. Isken kahdesti pääni kattoon auton hyppelehtiessä. Veljen kanssa viestittelyä, kunnes nettiyhteys häviää. Lopulta pysäkkini tulee. Kömmin ulos kuin karhu talvipesästä. 
8:12 Olen perillä San Isidrossa ja käyn Vivandan vessassa. Mietin, mitä ylellisyyttä on ilmaisvessa, jossa on paperia. Liman ulkopuolella sellaisia ei juurikaan ole.
8:30-11:40 Suomen tunnit oppilaan luona. Meni vähän yliajalle, koska opiskelija on kovin puhelias. 
11:45 Pysäkille odottamaan Chamaa, joka veisi minut Pershing-kadulle, jossa vaihtaisin Javier Pradon -bussin mennäkseni San Borjaan tapaamaan ystävää ja hakemaan häneltä muistitikun. Bussissa luen sähköpostit ja viestit. Vastaan opiskelijalle, joka on kysynyt, voimmeko opiskella samana iltana. Vaihdan parit viestit perulaisen kaverin kanssa. 
12:30 Javier Pradolla. Käyn katsomassa ystävän uutta pikkuista mutta nättiä asuntoa. Olen aamulla laiskuuttanut jättänyt pois aurinkovoiteella läträämisen. Päivä on paahtavan kuuma ja aurinkoinen, joten levitän voiteen ennen kuin lähdemme ulos. Menemme syömään kympin lounaan. Sukkien osto. Saan kutsun syntymäpäiväjuhlille, jotka ystävä kertoo järjestävänsä kahden viikon päästä.
14:00-14:25 Sähköjunalla eli eräänlaisella metrolla kotiin. 
14:30 Ruokin nälkäänsä pirisevän pikkukissan. Kissat ovat valinneet minut ruokkijakseen eivätkä yleensä vaivaa A:ta vaatimuksillaan. 
14:30-15:00 Vastailen viesteihin ja alan suunnitella illan tunteja. 
16:25 Anoppi kertoo, että minulle on saapunut Suomesta paketti. Ilahdun ikihyvikseni. Suomalaista syötävää ja suomenkielistä luettavaa, täydellistä! 
16:35 Siistiydyn lähtöä varten. Rentoudun hetken ja luen eräästä FB-ryhmästä keskustelua aiheesta "Miksi perulaiset eivät yleensä pahastu valehtelusta?" Aihe on hyvin kiinnostava ja uskon joidenkin keskustelijoiden päässeen lähelle oikeaa vastausta. 
17:10 Kävely Benavidesille.
17:25-18:10 Bussi Mirafloresiin. Juutumme pahanpäiväisesti ruuhkaan. Koska olen menossa uuden opiskelijan luokse ensimmäistä kertaa, olen varannut liikaa aikaa eikä jumiutuminen muuta tätä tosiasiaa miksikään. Ajan tappamisessa olen kuitenkin mestari, joten istun kadunkulmaan penkille vartomaan enkä ole millänikään.
18:45-20:15 Englannin tunnit
21:10 Takaisin kotona. Bussin saaminen kesti yllättävän kauan. Oikeastaan tulin combilla enkä bussilla. Jouduin ensin pienelle käytävälle kyyröttämään kaksin kerroin ja tuntui, että olen kaikkien tiellä. Pidin kiinni kahden eri matkustajan selkänojista samalla kun ahterini tökki kolmatta. Kesken matkaa nuori nainen pyysi kuljettajaa laittamaan musiikkia hiljemmalle. Kuljettaja vastasi lisäämällä äänenvoimakkuutta.
21:20 Iltapalaksi mansikkakeittoa, manteleita ja banaania. Viestittelyä erään suomalaisen kanssa keskiviikon tapaamisesta. Työsähköposteja. Tiistain ohjelman suunnittelua. Walkin Deadin uusin jakso.

Tiistai 17.2.  
7:30 Herätys. Sähköposteihin vastaamista. Yksi opiskelija on peruuttanut tunnin.
8:00 Suihku. Ruokin kissat. Syön aamiaista. 
9:00 Töitä ja lisää sähköposteja. Haen A:n pesemät pyykit narulta ja siivoan huoneemme. Odotan edelleen tietoa toiselta opiskelijalta siitä, pystyykö hän opiskelemaan illalla. Tutustun expat-vakuutukseen. Suunnittelen seuraavan päivän liike-elämän englannin tunteja. Katson Areenalta A-studion. Kokoan suomen kielen materiaalin kasaan siltä varalta, että illalla on töitä.
13:00 Ystävän vierailu. Hän tuo muistitikkuni, tervasaippuaa (A:lle!) ja suomenkielisen romaanin luettavaksi. Haikea olo, koska hän on lähdössä pois maasta.
14:10 Sähköpostia suurlähetystölle. Huomaan saaneeni Facebookin kautta viestin perulaiselta, joka kyselee suomen tunteja. Vastaan hänelle. 
15:00 Lähden kävelemään kotoa kohti Panamericanaa, jolta aion ottaa bussin mennäkseni ystäväperheen luokse.
15:30 Saavun pysäkille ja hyppään ensimmäiseen bussiin. Kaaharikuljetta ajaa varomattomasti enkä meinaa pysyä penkillä. Onneksi en ole seisomapaikalla!
16:05 Olen perillä. Viimeisen kilometrin kävelen. Mietin, miten helppoa suunnistaminen on älykännyköiden aikana. 
18:40 Mukava vierailu on ohi ja lähden kävelemään takaisin valtatien varteen.
18:52 Pysäkillä. Saan melkein heti bussin, vaikka nyt onkin ruuhka-aika ja autot täysiä. Hämmästyn ja ilahdun, kun näen vuoriston perinneasuun pukeutuneen naisen. Huánucossa hänen kaltaisiaan tuli vastaan kaikkialla koko ajan.
19:15 Olen taas Benavidesilla ja käyn Wong-tavaralossa ennen kuin kävelen kotiin, jonne on vartin matka. 
19:45 Kotona. 
20:00 Sähköpostia suomen tuntien kyselijälle. Tuntien suunnittelua. New Girl.

Keskiviikko 18.2.
7:30 Herätys. Tämän aiemmin en saa itseäni hereille, ellei ole töihin meno. Tuolloin olen toki aivan pirteä ja herään usein jo ennen kuin kello soi.
8:00 Aamupala kissoille ja itselle (tässä järjestyksessä). 
8:30 Töihin valmistautumista.
9:20 Lähtö kävellen oppilaan (4 v) luokse.
10-12 Englannin tunnit.
13:00 Kotona. Palasin kaupan kautta.
13:10 Salaattia lounaaksi.
13:35-15:30 Töiden tekoa kotona. Suunnittelen saman päivän tunteja. Sen jälkeen siistiytyminen.
15:50 Pysäkille. 
16:00 Mikro Mirafloresiin. 
17:50 Tapaan suomalaisnaisen, jota en ole koskaan nähnyt mutta joka haluaa vaihtaa suomenkielisiä kirjoja. Annan Vadelmavenepakolaisen ja saan teoksen Minun suomalainen vaimoni. Luen pokkaria penkillä ääneen hihitellen, kun odotan englannin tunnin alkamista.
18:45-20:15 Englannin tunnit opiskelijan luona. 
20:40 Bussi kotiin.
21:30 Kotona. Iltapala ja nukkumaan.

Torstaina kyllästyin kirjaamaan muistiin kaiken tekemäni ja ajattelemani. Kalenterin ja hatarien muistikuvien perusteella rekonstruoin kaksi viimeistä päivää.

Torstai 19.2.
Ei hajuakaan, miten pitkään nukuin. Kun olin herännyt, suunnittelin seuraavan päivän englannin tunnit. Sen jälkeen valmistelin suomen tunteja samaksi illaksi. Illalla toinen opiskelija peruutti tulonsa tuntia ennen mutta toinen saapui paikalle. Tuntien jälkeen eli iltayhdeksältä lähdin iltalenkille ja kävin myös apteekki-kemikaliossa. Siellä ystävällinen työntekijä ilmestyi yhtäkkiä luokseni korin kanssa ja kysyi, eikö olisi mukavampaa laittaa ostokset siihen. Kotiin tultuani kyselin seuraavan päivän englannin iltatunneista, joista opiskelija oli luvannut ilmoittaa torstain aikana mutta "unohtanut". 

Perjantai 20.2.
Aamulla kymmenestä kahteentoista englannin tunnit. Koska iltatunnit oli peruttu, loppupäivä olisi vapaata. Söin kotona causaa, joka on yksi rakastamistani perulaisista ruoista. Sitten lähdin Mirafloresiin, ostin mekon ja puseron ja palasin kotiin. Toivon, että minulla nyt olisi riittävästi vaatteita selvitäkseni kesästä. (Siinä vaiheessa tietää kulkevansa lumpuissa, kun oma mies, joka ei osta vaatteita käytännössä koskaan, kehottaa menemään vaatekauppaan. Sitä hän ei tosin osaa sanoa, mistä sellaisen löytäisi.)

Palasin kotiin ja pian olikin lähdettävä uudelleen liikenteeseen, sillä Barrancossa olivat meneillään sensuroitujen elokuvien festivaalit, jonne uusi lontoolaisystävä oli pyytänyt minua. Combilla Via Expresalle ja sieltä Metropolitano-pikabussin kyytiin. Kesken matkan kanssamatkustajat alkoivat hälistä; joku pikkupoika oli jäänyt oven väliin. Kuljettaja pysäytti auton, meni katsomaan, mikä on hätänä, ja vapautti pojan. Matkustajat huokailivat, millainen äiti jättää natiaisen valvomatta. Totta kai oletus on, että lapsi liikkuu äitinsä kanssa.

Festarialueella tuntui kuin olisin Tampereella tai vähintään Berliinissä: pitkätukkaisia poikia - osa jopa kirjan kanssa, ilmeisesti saadakseen helpommin isketyksi nuoria naisia - ja lyhythiuksisia naisia, paljon vaaleaa ihoa, hippejä ja hipstereitä. Varasin paikkaa ystävälleni ja hänen seuralaisilleen, joita oli lopulta kolme. Katsoimme kaksi lyhytelokuvaa ja yhden pidemmän, joka kertoi Loistava polku -sissiliikkeen karmaisevista julmuuksista. Las huellas del sendero on elokuvan nimi, ja siitä löytyy lisätietoja täältä.

Elokuvan jälkeen tunsimme tarvitsevamme yhdet ja lähdimme ravintolaan. A. saapui paikalle tuntia myöhemmin. Mukava ilta, jonka päätteeksi sovimme tapaavamme viikon päästä juhlissa, jotka uusi ystäväni A. järjestää. Kutsuimme myös jo alustavasti A:n ja hänen miesystävänsä meille grillaamaan jonain sunnuntaina. Kotona ja pedissä olin 2:30 ja toivoin, että saisin aamulla nukutuksi pitkään. Kello kahdelta meidän oli määrä lähteä suomalaisten ystävien kanssa rannalle Punta Hermosaan.  

Kuvia viikon varrelta. Pesukonekuvat ovat tosin sunnuntailta. Halusin kuitenkin näyttää teille, millaisella klassikolla täällä pyykätään, ellei turvauduta käsinpesuun. Viimeiset kaksi kuvaa puolestaan ovat Punta Hermosasta.