Initiaatioriitti maaäidin vatsassa

Eilisen kohokohta oli osallistuminen Temascaliin, johon A:n enon vaimo kutsui meidät molemmat. Sana temascal on atsteekkivaltakunnassa puhuttua nahuatlin kieltä ja tarkoittaa karkeasti käännettynä höyrysaunaa. Koska mieheni vastuulla oli savustaa kinkku ystäviltä lainatulla cilindrolla, jota varten olin aamulla katkonut halkoja pienemmiksi pyörösahalla aka. sirkkelillä, hän ei päässyt mukaan. Minä ja S. kuitenkin hurautimme autolla La Molinan hienostoalueelle, jossa sijaitsevan valtavan talon vielä valtavammassa puutarhassa seremonia järjestettäisiin.

Temascal tai temazcal on Mesoamerikasta peräisin oleva tapa puhdistaa ruumis ja sielu sekä hoitaa terveyttä. Suomalaisessa saunassa käydään tärkeät keskustelut, minkä miehenikin on jo oppinut. Kuitenkin nykysauna on vähemmän hengellinen kokemus kuin ulkomuodoltaan telttaa muistuttava temascal, josta ei poistuta kesken saunomisen ja jossa lauletaan ja suoritetaan ennalta määritellyt rituaalit.

S:lle temascal oli entuudestaan tuttu juttu, mutta minulle kerta oli ensimmäinen. Auringon ollessa vielä korkealla kiukaalle laitettavia kiviä lämmitettiin suuressa nuotiossa. Lämmitysprosessi oli luultavasti kestänyt jo hyvän aikaa. Väkeä valui paikalle pikkuhiljaa. Suurin osa tulijoista oli naisia, mutta joukossa oli myös yksi pikkulapsi ja muutama mies. Levitimme yhteisvoimin isot kankaat puusta rakennetun kehikon päälle, ja sauna oli valmis. Nuotion kimpussa hääri hampurilaislähtöinen lääkäri Ángela, joka johtaa luonnonmukaisiin synnytyksiin erikoistunutta keskusta nimeltä Casa Pakarii. Osallistujalta toiselle kiersi paksu sikari, jonka savua piti ohjata kohti otsaa ja kohti sydäntä.

Ennen saunaan menoa vaihdoimme vaatteet. Muutamalla oli yllään tuskin muuta kuin bikinit, mutta esimerkiksi minulla ja monilla muilla naisilla oli puuvillaiset hihattomat mekot. Ángela selitti nuotion ympärillä, mitä sisällä tapahtuisi. Moni asia Perussa tuntuu mutkattomalta ja maanläheiseltä, enkä siksi ihmetellyt saatuamme kehotuksen käydä pissalla ennen temascalia. Ángela sanoi, ettei ole syytä mennä vessaan asti, vaan voisimme aivan hyvin käyttää pihaa, kunhan menisimme pensasaidan viereen. Kukaan ei katsoisi. Kukaan osallistujista ei katsonutkaan, mutta naapuritalosta läväytettiin kirkkaat pihavalot päälle ja isäntä astui rappusille juuri, kun kyykistyin. 

Temascaliin astuvat ensin naiset vanhimmasta nuorimpaan, sitten miehet. Kiertosuunta on myötäpäivään. Kun olimme valmiita, astuimme rauhallisesti sisään saunaan. Suuaukolla pysähdyimme, sillä sillä seisoi mies pidellen hiiliä, joista nousi savua. Tätä savua kauhoimme taas kohti otsaa ja sydäntä ennen kuin polvistuimme ja konttasimme maaäiti Pachamaman kohtuun. Siitä alkoi kokemus, jonka kestosta minulla ei ole kuin kalpea aavistus, sillä kadotin ajantajuni täysin. Sisään tuotiin punaisena hehkuvia kiviä, jotka symboloivat esiäitejä. Aina kivien saapuessa heitä tervehdittiin, ennen kuin kivien päälle heitettiin yrteillä terästettyä vettä. Kivet pitävät sisällään tietoa, jota niille on kertynyt vuosimiljoonien aikana, ja seremonian aikana niiden henki virtaa ulos. 

Sisällä oli pilkkopimeää eikä ilmaa päässyt sisään muulloin kuin silloin, kun uudet abuelat tuotiin sisään tervehdysten saattelemana. Istuimme kahdessa ringissä, ja meille ensikertalaisille oli neuvottu, että voisi olla turvallisinta olla ulkoringissä. Siellä ei olisi niin kuuma. Kuumuus ei ollut minulle mikään ongelma, sillä edes loppuvaiheessa lämpötilan noustessa reilummin minulla ei ollut tukahduttavan kuuma. Hikoilin toki mekkoni läpimäräksi. Suurempi ongelma oli hapen puute. Koska istuin mahdollisimman kaukana oviaukosta, seremonian puolivälin tuntumassa alkoi tuntua hankalta hengittää. Kyyristyin silloin mahdollisimman lähelle maanrajaa ja päätin olla välittämättä siitä, että jälkeen päin näyttäisin mutapainijalta.

Oikealla puolellani istui nuori nainen, jolla oli vielä enemmän hengitysvaikeuksia kuin minulla, sillä hänellä oli astma. Meinasin pariin kertaan kehottaa naista lähtemään ulos, sillä hän haukkoi henkeään ja uikutti tuskaisena. Minun tilanteeni helpottui huomattavasti siinä vaiheessa, kun pääsin siirtymään puolitoista metriä lähemmäs suuaukkoa oven taas avauduttua uusia isoäitejä varten. Ilma vaihtui ja jaksoin taas uuden setin lauluja, löylynheittoa ja ahaa- tai ahoo-huokauksia. 

Kaikki jotka osasivat laulujen sanat lauloivat niitä. Eräs naisista säesti tamburiinilla. Muuten äänessä oli lähinnä seremoniamestari Ángela, lukuun ottamatta alkuvaihetta, jossa jokainen esitteli itsensä kertomalla nimensä sekä kenen lapsi on. Sanotaan, että temascalissa kohtaavat neljä keskeistä elementtiä: maa, vesi, ilma ja tuli. Seremonia muodostuu neljästä osasta, joista käytettiin nimitystä puerta, ovi tai portti. Kolmas oli selvästi uuvuttavin, ja jälkeen päin luin, että näin sen kuuluukin olla, ja ponnistelu ja jopa halu paeta kuulunee asiaan.

Kun neljä osaa olivat ohi, poistuimme rauhallisesti samassa järjestyksessä, jossa olimme astuneet sisään, jälleen myötäpäivään liikkuen. Oviaukossa kumarruimme syvään ennen kuin nousimme ja puhdistimme taas itsemme savulla. Sen jälkeen halasimme niitä, jotka olivat jo tulleet ulos, ja asetuimme puolikaareen tervehtimään niitä, jotka tulivat ulos jälkeemme. On ihmeellistä, miten joitakin ihmisiä tuli halattua todella lujaa ja hartaasti, kun taas toisten halaaminen ei ole yhtä intensiivistä. Olo oli vielä vähän pökertynyt, mutta tuntui hyvältä hengittää raitista ilmaa. Sisällä olin ollut todella janoissani, onhan tapanani juoda saunassa ollessani runsaasti vettä, mutta ulkona en ihme kyllä rynnännyt heti juomapullolle vaan maltoin odottaa.

Kaikkien päästyä ulos saimme luvan mennä juomaan ja pukemaan lämmintä ylle. Peseytymisessä ei käytetty vettä, mutta pyyhin itseäni hieman pyyhkeellä ennen kuin laskeuduin nurmelle makoilemaan ja juttelemaan kokemuksesta S:n kanssa. Pian kokoonnuimme vielä kaikki yhteen jakamaan hedelmiä ja pähkinöitä, joita olimme tuoneet mukanamme. Ojentelimme nyyttärieväitä toisillemme. Joku tarjosi minulle puoliksi syötyä päärynää, johon tartuin ilomielin. Kummallisesti yhteiset voimakkaat rituaalit yhdistävät toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Vaikka vielä eilen ajattelin, etten ehkä ole tarpeeksi vahva menemään temascaliin uudestaan, tänään mieli tuntuu muuttuneen. Nukuin uskomattoman hyvin ja tunnen oloni rentoutuneeksi. En juurikaan usko temascalin väitettyihin terveyshyötyihin, mutta hengellisenä kokemuksena se oli avartava. Luultavasti ensi kerralla, kun tiedän mitä tapahtuu, pystyn keskittymään paremmin seremonian sisältöön.

En tohtinut kaivaa kameraa esiin kesken seremonian, mutta otin muutaman kuvan uskomattoman uljaasta miljööstä, jossa temascal järjestettiin. Ensimmäisessä kuvassa on uljas kotikokkini kotipihalla kinkunsavustuspuuhissa.