Yksin matkalla

Joulukuun alku ja hostellin riippumatto, jossa makaan ja kuuntelen CMX:ää. Kaupunki ympärilläni on Máncora, jossa näyttää olevan maailman luontevinta tutustua muihin matkalaisiin, vaikken voi väittää nähneeni paljon vaivaa. Olen yksin matkalla kohti Ecuadorin Guayaquilia ja viisumin uusintaa, jos minun annetaan ylittää raja eikä muutakaan pahaa tapahdu.

Saavuin tänne aamulla liian aikaisin saadakseni vielä sänkyä dormista. Menin vessaan, tutustuin saksalaistyttöön, jolla oli vahva Suomi-kytkös ja menin juomaan aamukahvini hänen ja hänen ystäviensä seuraan. Kun sain huoneeni ja olin huuhtonut matkan pölyt suihkussa, jutustelin viereisen pedin aussin kanssa. Hän oli matkannut Kolumbiassa turkulaisen naisen kanssa.

Lähdin rannalle ja mietin siellä pääni puhki, mihin yksinään matkaava jättää aurinkolasit ja pyyhkeen mennessään aaltoihin. Päätin etsiä jonkun turistinaisen ja pyytää apua. Neljä valkoista naista, lähestyminen ja bingo!! Suomalaisia matkalla Perussa, tutustuminen ja päätös lähteä huomenna Pocitasin rannalle yhdessä.

Yksin matkustajat sanovat usein, että harrastuksen ainoa miinuspuoli ovat ilman seuraa nautitut illalliset. Huarazissa ei ollut sitäkään ongelmaa, sillä kantapaikassani saattoi seurustella omistajan kanssa tai saada kissan syliinsä, jolloin ihmisseura menettää merkityksensä. Tänään olen ehkä hieman ikävissäni ja mietin erittäin aikaista maatemenoa.