Uusi ystävä ja kuinka motivoida itsensä työnhakuun keskellä kesää

Tapasin lauantaina perulaisen sohvasurffaajatuttavuuteni V:n, josta mainitsin viime kerralla. Kuten arvelinkin, tulimme hyvin juttuun ja tapaamme jatkossakin. Jo huomenna menen hänen luokseen Mirafloresiin opettamaan suomen kielen alkeita. Se onkin ensimmäinen kerta, kun opetan suomea jollakin muulla kielellä kuin suomeksi tai englanniksi, joten en mene takuuseen lopputuloksesta. Onneksi V. kuitenkin puhuu myös englantia, jolla voin yrittää selittää asiat, jos kielitaitoni loppuu. Lisäksi olen kiitollinen siitä, miten paljon loistavaa ilmaista oppimateriaalia internet tarjoaa.

V. antoi mulle hyödyllisiä vinkkejä työnhakuun, jota aloittelen hitaanpuoleisesti. Olen maassa turistiviisumilla enkä virallisesti (Suomessa sanottaisiin kai "laillisesti") saisi työskennellä vielä, vaikka moni ulkomaalainen tekeekin niin. En suunnittelekaan tekeväni töitä ainakaan kokoaikaisesti ennen kuin mulla on takataskussa Carnet de Extranjería, ja sen puolestaan saa esimerkiksi mentyään naimisiin perulaisen kanssa. Naimisiin meneminen puolestaan on hidas ja Suomeen verrattuna kallis prosessi, joka onnistuu, jos on riittävän sitkeä ja kärsivällinen. Siihen tarvitaan loputtomasti aikaa, sillä lopulta kyse on luukulta toiselle juoksemista ja jonottamisesta. Hupaisana pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että vihille aikovien on muun muassa käytävä perusteellisessa lääkärintarkastuksessa, jossa selvitetään esimerkiksi se, onko pariskunnalla sukupuolitauteja. Ehkä tällainen nöyryyttävältä kuulostava käytäntö on pakollinen myös Suomessa niille, jotka naivat ulkomaalaisen. Joku viisaampi voi valaista asiaa.

Vaikka minulla ei siis turistina ole mahdollisuutta hankkia esimerkiksi pankkitiliä, jolle palkkani tallettaisin, olen kuitenkin aloittanut ansioluettelon vääntämisen. Sain V:ltä parin firman yhteystiedot. Hänen eurooppalainen ystävänsä oli opettanut englantia niiden työntekijöille. Kunhan ansioluettelo on hiottu mahdollisimman virheettömäksi (voin sanoa, että aikaavievä homma, etenkin kun monet koulumaailmaan liittyvät termit eivät käänny helposti), lähetän sen kyseisiin yrityksiin saatekirjeen kera. Lisäksi suunnittelen opetusblogin / nettisivujen tekoa. Siellä voisin kirjoittaa opetusfilosofiastani ja kertoa, mitä voisin opettaa ja kenelle.     

Kyseisen blogin osoitteen voisi linkata myös niille, jotka kyselevät Liman Suomen suurlähetystöstä suomen kielen opetusta. Olin yhteydessä perunsuomalaisiin ja kuulin, että tässäkin maailmankolkassa olisi jonkin verran tarvetta suomen kielen opettajalle. Ilmoitin heti halukkuuteni tehdä oman alan töitä ja jätin yhteystietoni - varta vasten luodun sähköpostiosoitteen. Suurlähetystöstä varoiteltiin, ettei kannata antaa henkilökohtaista sähköpostiosoitetta, koska osa kyselijöistä ei ole liikkeellä puhtain tarkoitusperin. Olisin osannut arvata se itsekin, mutta onhan se vähän lannistavaa tajuta, että asiattomat miehet häiriköivät jopa suurlähetystöjä. Perulaisista miehistä lisää joku toinen kerta, tällä kertaa sohvasurffaajan näkökulmasta. 

Verhojen kiinnitystä. Huomaa tyylikäs kotiasu, jossa kehtaan liikuskella myös ulkona, koska ihmiset katsovat muutenkin

Sunnuntaipäivällisellä lähisuvun kanssa. Oikealla isoäiti ja anoppi.

Jalkapalloa. Etenkin isoäiti on innokas fudiksen katsoja

A. leikkittää Kissaa ja Mirriä laserkynällä

Kysyin anopilta, saako mistään tummaa kaakaojauhetta, ja hän toi mulle tällaisen 

Terveellisellä välipalalla. A. tuntee makuni niin hyvin...

Sokeritonta jogurttia, hedelmiä, mantelia...

Kookos-katkarapusalaatti ja camu camun makuinen chilcano

Suosikkipoikani Mirri