Pisco-festareilla

Suomen kesä on täynnä musiikkifestivaaleja. Liman talvessa lämmittävät pisco-festarit, jotka järjestettiin Barrancossa. Etukäteen järjestäjät arvioivat, että paikalle saapuisi noin 70 eri valmistajaa esittelemään tuotteitaan ja kilpailemaan siitä, kenen pisco on parasta. Viikonlopun ajan kestävään tapahtumaan oli vapaa pääsy ja kävijämääräksi ennakoitiin yhteensä kuuttatuhatta.

Näkymä festivaalialueelle

Chocomint-juoma oli herkkua, ja 15 solea maksaneesta putelista olisi riittänyt vaikka kolmelle

Suklaata ja piscoa, mikä hieno yhdistelmä. Huomaa myös hienot hatut.

Pullo jos toinenkin

Cocktail-baari, josta olisi voinut tilata erilaisia piscopohjaisia drinkkejä

Seuraamme liittyi A:n piscoa harrastava ystävä, jonka kokoelmassa on noin viisikymmentä pulloa. Juttelimme valmistajien kanssa, maistelimme tuotteita ja ostimme pari pulloa kotiin viemiseksi. Erityisen hyvin mieleen jäi tunnetulta piscoseudulta Icasta tullut esittelijänainen, jolta ostimme chirimoyasta ja piscosta valmistettua likööriä (crema de chirimoya con pisco). Ystävällinen nainen kyseli kaikenlaista meistä ja myös Suomesta. Piscokulttuurista ylpeä A. selitti, että ennen kuin saavuin Peruun, en edes tuntenut kyseistä juomaa ja olin enemmän viskin ystävä, mutta nykyisin pidän piscosta enemmän. 

Illan edelleen hämärtyessä juttelimme seurueessa, johon liittyi eräs takavuosien suuri tv-tähti, ja perulaiset analysoivat antaumuksella piscon makuvivahteita. Koska osa väestä oli nauttinut juomaa jo melkoisesti, ulkomaalaisen alkoi olla vaikeaa saada selvää puheesta. Yritin jutella erään keski-ikäisen miehen kanssa, mutta oli pakko olla joko itse koko ajan äänessä tai hymyillä ja hokea sítä, koska en tajunnut kuin sanan sieltä, toisen täältä. Myöhemmin A. vahvisti, ettei kyse ollut vain kielitaidon puutteesta vaan siitä, että mies tosiaan oli mongertanut melko epäselvästi. 

Ennen kotiinpaluuta kävimme syömässä pihvi-, naudansydän-, papa amarilla- ja avokadosalaattiaterian, sillä kaiken sen maistelun jälkeen nälkä kurni vatsassa. Söin ensimmäistä kertaa keltaista perunaa, joka oli valmistettu uunissa, ja se oli taivaallista!