Kotimatkalla pysähdyn ostamaan aguajeja vanhalta naiselta. Rupattelemme hetken, ja kuulen noin sadannen kerran, miten kauniinväriset silmäni ovat. Kotona lasken hedelmät ja huomaan naisen sujauttaneen pussiin kaksi ylimääräistä.
Lähdemme oppilaiden kanssa kunnantalolle piirtämään ja maalaamaan. Matkalla yksi vilkkaista tytöistä pudottaa solensa (0,3 euroa) avoimeen viemäriaukkoon. Kellään meistä ei ole riittävän pitkää kättä, jotta saisimme kolikon ongituksi ylös. Paikalle osuu tuntematon nuorisojoukko. Teinit huomaavat ahdingon, ja pian vanhin pojista keksii suunnitelman. Hän tarttuu pienintä poikaa vyötäisiltä kiinni, laskee hänet aukkoon napaa myöten ja nostaa ylös, kun pojalla on kolikko kädessään. Pikkupojan pusero ja naama ovat ravassa, mutta hän ei valita. Olemme iloisia.
Menemme lasten kanssa uima-altaalle. Vahdin uimareita ja lupaan pitää huolta pikkupojan yhdeksästä solesta. Noustuaan vedestä hän hakee omaisuutensa ja käy ostamassa punaisia sydäntikkareita, joita tarjoaa minun lisäkseni myös kavereilleen.
Tutun nettikahvilan omistajat eivät enää aikoihin ole kysyneet, miten kauan aion viipyä. Muilta asiakkailta sitä kyllä kysytään. Saan surffata rauhassa, ja kun sulkemisaika koittaa, nuoremmat asiakkaat häädetään pois. Kun huomaan, että ympärilläni on hiljentynyt, pakkaan nopeasti kimpsuni, toivotan hyvää yötä ja lähden. Omistajatar kiittää ja sammuttaa valot.
Peru... <3
Peru... <3
Hyvältä kuullostaa :)
VastaaPoistaSie oot nopea!
VastaaPoistaOoh! Kuinka liikuttavaa, kivaa ja...sanattomaksikin vetävää. Tuollaisista pienistä teoista tulee onnelliseksi.
VastaaPoistaTiedätkö, ei se toisten auttaminen ole kokonaan kadonnut täältäkään, vaikka se joskus pakkasessa saattaa siltä tuntua. Mie kohtaan töissä usein sellaista avuliaisuutta, etten oikein osaa siitä edes kertoa. Ihmiset eivät tuputa apuaan, mutta auttavat. Minulla on siitä joka viikolta kokemuksia, mutta tietenkään en nyt muista niitä esimerkkeinä...
Esimerkit valitettavasti karkaa nopeasti pois mielestä, ja siksi miekin halusin kirjata niitä tänne ennen kuin unohdan kokonaan. Lisääkin noita olisi, sillä lähes päivittäin törmää avuliaisiin, anteliaisiin ja huolehtivaisiin ihmisiin, usein aivan tuiki tuntemattomiin. Perulaiset ovat keskimäärin todella miellyttävää sakkia.
VastaaPoistaMukavaa kuulla, että siulla on samanlaisia kokemuksia.
Juuri tuollaiset pienet hetket on parasta elämässä!:) Noita sun kokemuksia lukiessa tulee vastakohtana mieleen viime viikonlopun sattumus. Olimme yhdessä baarissa viettämässä iltaa ja halusimme pelata Trivial Pursuitia. Pelistä puuttui kuitenkin kokonaan noppa ja menin pyytämään sitä baarin "pelivastaavalta". Sen sijaan, että olisi lainannut noppaa jostain muusta pelistä, nuori mies totesi, että helpointa on vaan "ladata älypuhelimeesi noppa-aplikaatio". No, onneksi seurueestamme jollain oli älypuhelin (minulle ei ole), että saatiin pelattua. Siinä sitten ravisteltiin puhelinta ja "heitettiin noppaa". Joskus tää todellisuus tuntuu vain absurdilta.
VastaaPoistaVoi elämä, noppa-aplikaatio. Tuo pitkälle viety älypuhelintodellisuus on jotain, johon palaaminen suoraan sanottuna hirvittää.
VastaaPoista