Maailmassa on 32 erilaista ilmastotyyppiä. Perussa on niistä 28. Luonnon monimuotoisuus huimaa päätä, ja vuosien aikana olen tutustunut moneen kotoperäiseen tai Etelä-Amerikassa tyypilliseen kasvilajiin. Kun perulaiselle iskee jokin vaiva, hän alkaa miettiä, millä rohdolla siitä pääsisi eroon tai miten oireita voisi voisi ainakin lieventää. Erilaisten terveysongelmien ennaltaehkäisyssä ruokavaliolla on valtava merkitys, minkä moni täkäläinen ymmärtää hyvin. Täällä osataan arvostaa oman maan antimia, vaikka ne eivät valitettavasti kaikkien kiireisten kaupunkilaisten elämään enää kiinteänä osana kuulukaan. Seuraavassa muutama perulainen ruoka-aine, joita käytän ellen nyt viikoittain niin ainakin silloin tällöin:
Maca
Macajuuri oli minulle tuttu jo Suomessa asuessa, mutta vasta Liman vuosina olen alkanut sotkea sitä säännöllisesti aamiaissmoothieeni potkua antamaan. Vahva makukaan ei enää hirvitä vaan olen oppinut pitämään siitä. Korkealta Perun vuoristoista kotoisin oleva maca antaa energiaa ja auttaa jaksamaan aikaisia aamuherätyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä. Siitä väitetään olevan apua monenlaiseen kuten vaihdevuosioireiden helpottamiseen, impotenssiin, anemiaan, verenpaineen alentamiseen, vastustus- ja suorituskyvyn parantamiseen, stressin vaikutusten lieventämiseen sekä luuston terveyden ylläpitämiseen. Olen muistaakseni aiemminkin kertonut, että mieheni täti ja tämän mies kiittävät macaa siitä, että saivat nelikymppisinä viimein esikoisensa ja ainokaisensa, jota olivat odotelleet jo vuosia. Inkoille maca oli jumalten lahja, ja siltä se kieltämättä tuntuu joskus väsyneinä talviaamuina. Tämä juurikasvi sisältää runsaasti erilaisia aminohappoja ja mineraaleja kuten kalsiumia, fosforia ja magnesiumia. Vaikka ihan kaikki väitetyt terveyshyödyt eivät totta olisikaan, ainakaan macan käytöllä ei ole todettu olevan ikäivä sivuvaikutuksia. Joidenkin vatsa ei sitä kestä, mutta minulla sitä ongelmaa ei ole ollut. Ehkä laitan macaa kasvamaan, kun muutetaan Suomeen. Maca kasvaa Perussa yli neljän kilometrin korkeudessa, joten luulisi sen pärjäävän Suomen olosuhteissakin.
 |
| Jugo especial de maca (macalla terästetty hedelmämehu) sekä runsas hedelmäsalaatti. Punainen hedelmä on viikunakaktuksen hedelmä |
Kvinoa
Kvinoankin tunsin jo Suomessa asuessani, vaikka se ei vielä noina aikoina ollutkaan tullut muotiin. Limalaisista tuttavistani yllättävän harvat syövät kvinoaa säännöllisesti. Sekään selitys, että kvinoan hinta on noussut kovasti sen jälkeen kun sen vienti rikkaisiin pohjoisen maihin alkoi lisääntyä, ei tunnu kauhean uskottavalta, sillä useimmille tuttavilleni ruokavalio ei ole ensisijaisesti rahakysymys. Koulussakaan lapsilla ei näe eväsrasioissa chaufa de quinuaa, ja lisäkkeenäkin on aina riisi, peruna tai pasta. Tykkään lisätä kvinoaa salaatteihin ja pidän sen hieman kuskusmaisesta mausta. Se sisältää enemmän proteiinia kuin riisi vai viljat, ja onpa siinä rautaa, magnesiumia ja fosforiakin, sekä kaikki tärkeät aminohapot juuri oikeassa suhteessa. Onneksi kvinoaa on opittu viljelemään myös Suomessa, jolloin sitä ei tarvitse välttämättä tuoda Perusta.
Sacha Inchi
Mainio omega-3-, omega-6- ja omega-9-rasvahappojen sekä A- ja E-vitamiinien lähde on Amazonin sademetsistä kotoisin oleva Sacha Inchi. Sen sanotaan vahvistavan immunologista järjestelmää, alentavan veren kolesteroliarvoja, helpottavan erilaisia suolisto-oireita ja vaikka mitä. Sacha Inchiä on saatavilla sekä pureskeltavina siemeninä että öljynä, joita molempia olen käyttänyt. Öljyn pähkinäinen maku on omiaan salaatinkastikkeisiin ja leivän päälle (perulainen voi kun ei oikein maistu minulle). Siemeniä ostan kodin lähellä olevasta pelkistetystä luomukaupasta, johon olen erityisen tykästynyt siksi, että sinne voi ja on tarkoituskin mennä oman kierrätetyn lasipurkin kanssa, joka sitten punnitaan ja täytetään halutulla tuotteella. Muovipusseja ei kaupassa tunneta. Muutama viikko sitten yllätyin, kun kuusikymppinen perulainen opettajakollega ei tiennyt mitä sacha inchi on, kun koulumme terveydenhoitaja sitä hänelle suositteli. Olen törmännyt ilmiöön kyllä jo aiemminkin - kaupunkilaiset eivät enää välttämättä tunne yleisiäkään rohdos- ja terveyskasveja.
Maíz morado
Andien vuoristossa kasvaa maíz morado, violetti maissi, jota jo inkoja edeltäneen moche-kulttuurin edustajat viljelivät. Violetista maissista valmistetaan ananaksen, kanelin ja neilikan kera keittämällä juomaa nimeltä chicha morada, joka maustetaan sokerilla ja limettimehulla ja jonka täytyy olla pisco sourin lisäksi Perun kansallisjuoma. En ollut koskaan mitenkään erityisemmin tykännyt chichasta ennen kuin maistoin taloudenhoitajamme Z:n chichaa, joka on taivaallisen hyvää. Koska emme osta kotiin koskaan valkoista sokeria, Z. maustaa chichansa panelalla, täysruokosokerilla, jota tuotetaan Pohjois-Perussa. Violetti maissi kuten myös mustikka sisältää antosyaani-nimisiä flavonoideja, joiden uskotaan parantavan verisuonten terveyttä, edistävän verenkiertoa ja laskevan kolesteroliarvoja.
Chirimoya
Chirimoya (annoona, kermaomena) on mahdollisesti Pohjois-Perusta ja Ecuadorin vuoristoista peräisin oleva iso vihreäkuorinen hedelmä, jonka hedelmäliha on kermaisen pehmeää ja valkoista ja siemenet isoja. Sitä voi syödä tietysti tuoreenakin, mutta makeutensa (ja joskus myös hintansa) takia sitä ei tule syödyksi samaan tahtiin kuin muita saatavilla olevia hedelmiä. Chirimoyajäätelö on sen sijaan suurta herkkua. Kypsä chirimoya ei säily pitkään, ja sitä pitäisikin säilyttää viileässä. Koska hedelmä myös paleltuu helposti, sitä ei kuitenkaan pitäisi säilyttää alle 12 asteessa. Hedelmä sisältää paljon vitamiineja B1, B2 ja B6 kuten myös C-vitamiinia. Kerrotaan, että kun Kolumbus saapui näille seuduille, hän oli pyytänyt miehistöään tuomaan hänelle jonkin hedelmän ja nämä olivat tuoneet chirimoyan.
Aguaymanto
Inkamarja, ananaskirsikka, karviaiskoiso, aguaymanto. Tämä hedelmäksi varsin proteiinipitoinen, tomaatille sukua oleva, terveyspommi on kotoisin Andeilta, ja sitä kasvoi myös appivainajan pihalla Huancayossa. Väitetään, että A- ja C-vitamiinipitoinen aguaymanto hillitsisi allergioiden ja astman oireita. Koska en tiedä, onko kaikkia terveyshyötyjä pystytty tieteellisesti todistamaan, en ala luetella niitä tässä, mutta etsivä löytää monia ällistyttäviäkin väitteitä. Suomessa asuessa söin ananaskirsikoita ennen kaikkea kuivattuina, täällä Perussa tuoreina. Pieni kirpeys ei häiritse minua yhtään.
 |
| Ananaskirsikat myydään joko kuorimattomina tai kuorittuina ja välillä tällaissa duopakkauksissa pensasmustikoiden kanssa |
Amazonin sademetsissä ympäri Etelä-Amerikkaa kasvaa hedelmä, jolla on monta nimeä kuten moriche, burití, morete ja aguaje, jolla opin sen tuntemaan Huánucossa asuessani. Aguajesta olen kertonut aikaisemminkin, sillä se on ehkä eksoottisin tuntemani hedelmä. Se on kävyn näköinen, kovakuorinen kaveri, joka maistuu parhaalta suolan kanssa ja sisältää runsaasti A, C- ja E-vitamiinia. Tuskin kukaan rakastuu siihen ensihaukkaisulla, sillä piimämäinen maku ei suoranaisesti makuhermoja hivele, mutta addiktio syntyy pikkuhiljaa. Edellisen kerran söin tuoreita aguajeja lokakuussa Tingo Mariassa ja sain niistä pahat vatsanväänteet, sillä poimittuja hedelmiä täytyy säilyttää vedessä, eikä ämpärin vesi ollut tietenkään puhdasta. Ehkä olin aguajen takia kipeänä välillä myös Huánucossa, vaikea sanoa, sillä en oikein koskaan oppinut jäljittämään vatsaongelmieni syitä. Vaihtoehtoisia selityksiä oli aina liian monta. Aguajea käytän nykyään jauheena smoothiessa, sillä tuoretta hedelmää ei saa syötäväksi näin kaukana sademetsistä. Aguajea suositellaan erityisesti naisille, jotka kärsivät vaihdevuosioireista, mutta täkäläiset väittävät sen auttavan myös aknen hoidossa, vahvistavan hiuksia, auttavan saamaan kurvikkaamman kropan ja boostaavan hedelmällisyyttä. Se onkin jo toinen juttu, onko näiden väitteiden tueksi minkäänlaista tutkimustietoa.
Asmachilca
Liman järkyttävän kosteat ja hyiset talvet anopin vetoisassa talossa opettivat minut pian siihen, että iltaisin juodaan aina jotain kuumaa. Yksi iltajuomistani on asmachilca, kotoperäinen lääkekasvi, joka kasvaa muutaman tuhannen metrin korkeudessa ja jota jo inkat käyttivät sen limaa irrottavien ominaisuuksien takia. Asmachilcaa ei kannata litkiä kaiken aikaa, mutta yskän, hengitysvaikeuksien ja muiden astmaankin liittyvien oireiden iskiessä se on yksi pettämättömistä ystävistä inkiväärin, limetin ja hunajan lisäksi.
Tätä kirjoittasssani mieleen alkaa tulla muitakin perulaisia kasveja, joita käytän yhden jos toisenkin vaivan hoitoon, mutta jätetään jotain toiseen kertaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti