Poliittista draamaa Perun malliin

Aamulla koulunpihalla levisi tieto, että ex-presidentti Alan García on ampunut itseään päähän poliisien tullessa pidättämään häntä epäiltynä osallisuudesta Odebrecht-lahjusskandaaliin, joka on ravistellut koko maanosaa viime vuodet. "Ystäväni sanoin: nyt perulaiset voivat kuolla onnellisena", sanoi työkaverini viitaten siihen, että García joutuisi viimein vastaamaan teoistaan. Myöhemmin saapui tieto, että García oli kuollut vammoihinsa sairaalassa. "En tiedä, onko kukaan perulainen nyt surullinen, minä en ainakaan", sanoi toinen työkaverini hymyillen. Virkavallan ja aikoinaan kaksi kautta maata johtaneen Garcían kissa-hiirileikki olikin jatkunut jo tovin, ja sinä aikana mies oli muun muassa hakenut Uruguaylta poliittista turvapaikkaa, jota hänelle ei kuitenkaan myönnetty. Garcíaa on syytetty mm. huumediilereiden vapauttamisesta, lahjusten vastaanottamisesta sekä siitä, että hän kehotti ensimmäisen hallintonsa aikana vuosina 1985 - 1990 poliittisen puolueensa sisällä toimivia kuolemanpartioita murhaamaan vasemmistolaisia vastustajiaan.  

Vaikka tunnen jo kotiutuneeni Limaan ja Peruun niin hyvin, että usein ajatus Suomeen muutosta tuntuu vaikeammalta kuin ajatus tänne jäämisestä, on silti asioita, joita en vielä vuosien jälkeenkään tajua. Kuinka on esimerkiksi mahdollista, että rehelliset ihmiset välttävät politiikkaan mukaan lähtemistä kuin ruttoa? Korruptioskandaalit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, ja niissä ovat Garcían lisäksi ryvettyneet esimerkiksi presidentit Pedro Pablo Kuczynski (presidentti vuosina 2016-18), entisessä naapurustossamme virkavuosinaankin asunut Ollanta Humala (2011-16) sekä Alejandro Toledo (2001-06). 

Alejandro Toledo nousi ensimmäisenä alkuperäiskansojen edustajana Perun presidentiksi 2000-luvun alussa. Toledo on köyhästä 16-lapsisesta perheestä, josta vastoin kaikkia odotuksia tuli Stanfordin yliopiston opiskelija ja myöhemmin tunnettu taloustieteilijä. Diktaattorien ja köyhyyden runtelema kansa odotti Toledon ratkaisevan maan ongelmat, ja tämä lupasikin korkeampia palkkoja ja eläkkeitä, korruption vastaisia toimia, asevoimien uudistusta sekä turismin ja teollisuuden tukemista. Presidentti ei kuitenkaan pystynyt poistamaan tai juurikaan vähentämään ongelmia, mikä johti tyytymättömyyteen ja alle 10 prosenttiin putoaviin kannatuslukemiin. Toledo vaimoineen asustelee nykyään Yhdysvalloissa, mutta entistä presidenttiä epäillään sotkeutumisesta Odebrecht-skandaaliin ja 20 miljoonan dollarin vastaanottamisesta vastineena siitä, että myönsi brasilialaisyritykselle kalliin moottoritiehankkeen. Toledo pääsee edelleen otsikoihin myös hyvin tiedossa olevan alkoholiongelmansa takia; viimeksi kuukausi sitten hänet oli pidätetty lähellä San Franciscoa, koska hän oli kieltäytynyt tottelemasta ravintolassa saamaansa poistumiskäskyä. 

Keskustaoikeistolainen Kuczynski, joka tunnetaan Perussa paremmin lyhenteellä PPK, on eurooppalaisten maahanmuttajien poika, jolla on tutkinnot Oxfordin ja Princetonin yliopistoista. Hän on toiminut mm. Maailmanpankin ekonomistina sekä Perun pääministerinä. Moni uskoi maan saavan hänestä kansainvälisen ja pätevän presidenttin, joka panisi kampoihin maassa surullisen kauan poliittisella kentällä toimineille fujimoristeille. PPK voitti presidentivaaleissa vuonna 2016 niukasti Alberto Fujimorin Keiko-tyttären. Eipä kuitenkaan mennyt aikaakaan, kun saatiin selville, että hän oli Garcían tavoin saanut lahjusrahoja brasilialaiselta rakennusyritykseltä Odebrechtiltä ennen presidentiksi nousuaan. 

Erityisen likaisen PPK:n tapauksesta tekee se, että selvittyään ensimmäisestä virkasyytösäänestyksestä hän armahti kiitokseksi diktaattori Alberto Fujimorin. Fujimori oli istumassa vankilassa 25 vuoden tuomiota rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä korruptiosta. Hän on Perun tunnetuin entinen presidentti, jonka aatetta eli fujimorismia kannattaa nykyisin Fuerza Popular -niminen, Keiko Fujimorin vuonna 2010 perustama puolue. Kongressin jäsen Kenji Fujimori, Alberton poika, läheisine liittolaisineen äänesti presidentin erottamista vastaan pelastaen tämän potkuilta. Videotallenteet paljastivat likaisen poliittisen pelin. Lopulta tämän vuoden alussa isä Fujimori passitettiin takaisin vankilaan, jossa hänellä on istuttavaa vielä 13 vuotta. Keiko-tytär piti päätöstä kahdeksankymppisen isänsä vankilaan palauttamisesta epäoikeudenmukaisena ja epäihmimillisenä. Tarvitseeko muuten edes mainita, että Keikon itsensä epäillään vastaanottaneen yli miljoona dollaria laitonta vaalirahoitusta vuoden 2011 presidentinvaalikampanjan aikoihin?

Odebrehtin lahjusmiljoonia uskotaan valuneen myös Ollanta Humalan ja tämän vaimon Nadine Heredian taskuihin. Pariskunta istui jo vankeudessakin syytösten takia, kunnes se vapautettiin viime vuoden huhtikuussa. Tapausta tutkitaan kuitenkin edelleen, ja Odebrechtin edustajat ovat myöntäneet rahoittaneensa Humalan presidentivaalikampanjaa. 

García edusti keskustavasemmistolaista APRAa, Toledo keskustavasemmistolaista Perú Posible -puoluetta, Kuczynski keskustaoikeistoa ja Humala keskustavasemmistolaista nationalistipuoluetta. Korruptio yhdistää yli puoluerajojan, voisi ollakin maan motto. Onko ihme, että perulaiset alkavat olla kurkkua myöten täynnä mätiä poliitikkojaan ja heidän tempauksiaan? Protestit keräävät kansaa kaduille. Korruptiosta epäillään entisten presidenttien lisäksi myös tätä viime vuoteen saakka Liman pormestarina häärinyttä, suuria raivon tunteita myös minussa herättänyttä miestä, sekä hänen edeltäjäänsä Susana Villaránia, jonka PITI olla hyvisten puolella mutta joka on myös ottanut vastaan miljoonia Odebrechtiltä mutta koettanut pimittää tämän kampanjarahoituksen.  

Kun poliittinen kenttä on täynnä suhmurointia ja oman edun tavoittelua, äänestyinto olisi monella varmasti jo sammunut, jos maassa ei olisi voimassa äänestysvelvollisuus. Ellei luonnonkatastrofi, sairastuminen tai muu force majeure yllätä, äänestää pitää jollei halua maksaa sakkoa. Sille on syynsä, etten ole koskaan harkinnut Perun kansalaisuuden hakemista. Täällä huonoista ehdokkaista vähiten haitallisen löytäminen voi olla todella stressaavaa puuhaa.