Kun yksi työ ei riitä

Kesäloma loppui helmikuun alussa, ja nyt meillä opettajilla on jokavuotiset koulutus- ja suunnitteluviikot ennen kuin oppilaat palaavat kesälomalta maaliskuun puolivälissä. Huomioni on taas kiinnittynyt siihen, miten toimeliaita kollegani ovat. Ei puhettakaan, että he minun laillani olisivat hummailleet lähes koko lomansa Euroopassa vailla huolta huomisesta. Varmasti joka toisella on yksityisoppilaita, joita he ovat opettaneet usein kesänkin ajan tai saaneet kesäksi kokonaan uusia oppilaita preppaamaan englantia, matematiikkaa ja espanjan kieltä. 

Viimevuotinen työparini on juuri nyt hyvin kiireinen, sillä hänen sivubisneksensä on toimittaa vihkot, kynät ja muut koulujen vaatimat materiaalit kiireisille limalaisvanhemmille, joilla ei yksinkertaisesti ole aikaa kierrellä täpötäysiä kirjakauppoja ja jonottaa puolta tuntia kassalle päästäkseen. Vaikka lapsi opiskelisi kalliissakin yksityiskoulussa ja etenkin silloin, kuukausimaksu ei kata oppimateriaaleja ja kaikenmoisia koulutarvikkeita, joten vanhempien on ostettava kaikki itse kuvataidetunnilla tarvittavia pensseleitä ja puukässässä vaadittavia suojalaseja ja -hansikkaita myöten. 

Uusi työparini välittää kananrintaa ja naudan ulkofileetä supermarketteja edullisempaan hintaan. Maanantaisin ja tiistaisin hän ottaa vastaan tilauksia ja joutuu siksi räpläämään puhelintaan kesken ryhmätehtävien ja luentojen. Heti töiden jälkeen hän rientää kotiinsa, sillä hänellä riittää joka arkipäivä tutoroitavia kahdeksaan saakka. Sen jälkeen on aikaa perheelle, johon kuuluu aviomiehen ja aikuisen pojan lisäksi kaksi alakouluikäistä tytärtä.

Torstaina ruokalan pöydällä oli kasa bikineitä ja isoja värikkäitä puuvillakankaita, joita voi käyttää esimerkiksi sängynpeittona tai piknikalustana. Selvisi, että eräs uusista työkavereista myy niitä. Nainen tulee töihin aina ison kassin kanssa, mutta tällä kertaa hän oli tarvinnut reilun kokoisen matkalaukun saadakseen myyntiartikkelit kulkemaan mukanaan. Myynnissä on myös terveellisiä pikkuleipiä, joita nuori lastentarhanopettaja leipoo iltaisin. Yksi työkavereistani osti miehensä kanssa kauan sitten rantatontin, jolle he rakensivat talon. Nyt he vuokraavat taloa kesäaikaan ja saavat siitä mukavasti vuokratuloa. Molemmilla on kokoaikaisen, vaativan opetustyön lisäksi myös yksityisoppilaita viidestä kahdeksaan-yhdeksään. Ylimääräiset tulonlähteet ovat tärkeitä, jotta nuoremman pojan yliopistomaksut saadaan kuitatuksi. Kollegani kertoo usein, miten aviomies korjaa kokeita ja kirjoitelmia joka ilta vähintään puolilleöin. Jos poika menisi opintojen ohessa töihin, kävisiköhän hänelle kuten pomon nipin napin täysi-ikäiselle tyttärelle, joka teki kolmen viikon ajan nelipäiväistä työviikkoa työskennellen kahdeksan tuntia päivässä ja sai lopulta palkkaa yhteensä 18,50 euroa, jolla sai kuin saikin maksetuksi haaveilemansa hiustenleikkuun.

Opekollegalta ostettu päiväpeitto

Minä sekä ihailen että kauhistelen kollegoiden rehkimistä. Sinkkujen ja lapsettomien hurjan työtahdin vielä tajuan, mutta miten lapselliset ensinnäkin jaksavat ja toiseksi löytävät aikaa myös perheelle, ystäville ja parisuhteelle? Yksinoloa täällä harva onneksi kaipaa yhtä paljon kuin tällainen pohjoisen asukki, mikä auttaa sentään hieman aikatauluja laadittaessa. Ehkä aurinko auttaa jaksamaan ja / tai työn jäljen ei odoteta olevan aina ihan priimaa? Moni tuntemani perulainen on ikuinen aikaoptimisti eli kuvittelee ja uskoo viimeiseen saakka ehtivänsä tehdä kaiken. Pahinta on, kun vuosi lähenee loppuaan, työmäärä koulussa kasvaa samaten kuin perheen menot joulun ja uudenvuoden lähestyessä, ja aikaoptimistille aletaan tarjota yksityisoppilaita: hän tarttuu tilaisuuteen kahdesti miettimättä. Pian lopussa ovat myös voimat, kun viimeiset pari kuukautta on painettu töitä niska limassa ilman vapaapäiviä. Onneksi koittaa tammikuu ja kesäloma, jonka aikana voi hengähtää syvään, keskittyä sivubisneksiin ja pitää taukoa kokopäivätyöstä.
   
(18-29-vuotiaiden opettajien keskimääräinen palkka Perussa on 470 euroa. Vain harvoissa pääkaupungin yksityiskouluissa maksetaan selvästi parempaa palkkaa, ja maksimipalkka jää liki aina alle 800 euroon kuussa. Opettajien palkoista ja työn vaatimuksista kirjoitin jo vajaa kaksi vuotta sitten: Palvelukseen halutaan 26-vuotias lapseton nainen, jolla on korkea moraali)