Kolmannen maailman ongelmia

Koulussa oli perjantai-iltana Taideshow, jota varten oli maalattu, piirretty, rakennettu, muovailtu, leikattu ja liimattu enemmän tai vähemmin koko vuosi. Jokaiselta koulun oppilaalta oli esillä ainakin yksi erityisen puhutteleva työ, jonka kuvataideopettaja oli valinnut. Perjantaiaamuna saapuessani työmaalle pian seitsemän jälkeen kuulin, että sähköt olivat poikki. Ei tarvinnut siis ottaa kopioita. Eräs esimiehistä onki selville, että sähkö ja vesi olivat poikki koko alueelta, eivät vain meidän koulultamme, ja katkos kestäisi aamukuudesta iltakuuteen. Puoli seitsemältä illalla alkaisi Taideshow, ja suurin osa opettajista olisi työpaikalla 7.30-20.00 käymättä välillä kotonaan. 

Pähkäilimme muutaman työkaverin kanssa, mitenköhän päivästä selvittäisiin ja voisiko pizzaa valmistaa nuotiolla, mutta kukaan ei varsinaisesti kauhistellut tai valittanut. Sähköt tai vesi ovat alueella poikki riittävän usein, ettemme säikähdä sitä.  

Minun luokkani oli pitänyt paistaa pizzaa ja kaikkien luokkien oli ollut tarkoitus leikkiä vesileikkejä liikuntatunnilla, sillä kuumuus alkaa iltapäivisin olla niin tukahduttavaa, että oppilaita ei (edes) Perun koululainsäädännön mukaan saisi pakottaa urheilemaan paljaan taivaan alla. Lähes jokaisella oppilaalla oli mukanaan pilaantuvia elintarvikkeita päivänä, jolloin jääkaapit eivät toimisi. Kollega pyysi erästä työkaveria käymään ostamassa jäitä ja työntämään juustot ja makkarat niiden seassa jääkaappiin odottelemaan sähköjen palaamista. Oppilaat eivät voi säilyttää omia lounasrasioitaan kylmässä normaalinakaan päivänä, joten siltä osin jääkaappien toimimattomuus ei koskettanut heitä. 

Kerroin lapsille, että minulla oli hyviä ja huonoja uutisia; päivän suunnitelmat menisivät uusiksi mutta oppisimme olemaan luovempia ja selviäisimme varmasti ilman sähköä ja vettä. Kukaan ei alkanut valittaa eivätkä vanhemmat soitelleet huolestuneina koululle tilanteesta kuultuaan.

Onneksi meillä oli kosteuspyyhkeitä, joilla saimme puhdistettua kädet tehtyämme slimeä. Koska hanavesi ei ole juotavaa, juomavesi ostetaan koululle, ja onneksi meillä oli sitä riittämiin. Kun tuli lounasaika, oppilaat menivät pihalle auringonpaisteeseen aikeenaan lämmittää ruokansa suurennuslaseilla. Osa väitti kikan oikeasti toimineen. Vessoihin kannettiin pihanperän kaivosta vettä, jotta ne eivät olisi aivan siivottomassa kunnossa. 

Jo ennen neljää sähköt yhtäkkiä palasivat. Ne opettajat, jotka söivät lounaansa vasta tässä vaiheessa, saivat siis lämmitettyä ruokansa mikroaaltouunissa. Minä olin syönyt omani kylmänä jo kymmenen välitunnilla.  

Lopulta selvisimme yllättävänkin helpolla. Saimme luvan lähettää viikkoraportin vanhemmille vasta viikonloppuna, ja vaikeaahan se olisikin ollut perjantain aikana, koska olimme kotona vasta yhdeksän jälkeen. Taideshow oli menestys, ja kaikki toimi moitteetta sähköjä myöten. Kun oppilaat saapuivat paikalle vanhempineen ja huomasivat kaikkialle asetellut kynttilät ja lyhdyt, he kommentoivat tyynesti, että ne oli varmasti tuotu paikalle sähkökatkon takia.