- Tämä on ollut paras lomasi Perussa, mies totesi pari päivää sitten. Jäin miettimään kommenttia hetkeksi ja totesin, että oikeassa olet. Mikä teki näistä kouluvuoden keskeltä katkaisevista kolmesta viikosta niin erityiset ja erilaiset? Ensinnäkin se, että loma kesti totutun kahden viikon sijaan kolme. Pidemmässä ajassa ehti irtautua työajatuksista, levätä ja puuhailla kaikkea rentouttavaa aivan toisella tavalla kuin kahdessa, sen voin nyt sanoa. 

Lisäksi olen ollut tekemättä jotain, mitä tein aikaisemmin myös lomalla, nimittäin töitä. Myönnetään, että olen käyttänyt oppimateriaalien suunnitteluun yhteensä ehkä kahdeksan tuntia, mutta siinä kaikki. Edellisessä työpaikassa työmäärä oli niin valtava, että jouduin lykkäämään osan siitä lomalla tehtäväksi. Poistuin lomalle pinkka kirjoitelmia ja kokeita kainalossa, ja entä sitten ne tarkat tuntisuunnitelmat, joita meidän piti suoltaa ja esittää esinaiselle noin kuukauden välein? Niitäkään ei millään ehtinyt tehdä työviikkojen aikana, jos halusi yrittää pyhittää edes yhden viikonpäivän kokonaan tai melkein kokonaan perheelle. Siihen päälle kaikki paine, mikä opettajiin jatkuvasti kohdistui, koulun vuosikertomus, johon piti suoltaa juttuja ja ottaa kuvia, erilaiset projektit ja kilpailut johon oppilaita piti valmentaa, vihot ja kokeet joita piti viedä esinaiselle ja rehtorille, jotta he saattoivat johtoryhmän kanssa valvoa, mitä tunneillamme tehtiin, lukuisat lauantaityöpäivät jne.

Kun nyt mietin noita hulluja vuosia kyseisessä koulussa, haluan kääntää aivot off-asentoon ja olla muistelematta niitä. Pääasia, että selvisin ja että nykyisessä työssä saan tehdyksi isomman osan hommista työpaikalla enkä joudu enää raahaamaan kotiin muuta kuin kirjaesitelmiä. Niitä on kyllä viikoittain, mutta 8-vuotiaat eivät kirjoita pitkiä sepustuksia. Norssiaikoja huomattavasti tarkempien tuntisuunnitelmien sijaan meillä on viikkosuunnitelmat ja perjantaisin vanhemmille lähetettävät viikkoraportit, joiden tekoon saa kyllä uppoamaan paljon aikaa, mutta jotka tuntuvat mielekkäiltä. Mielekkyys on juuri se, että mikä auttaa jaksamaan 50+ -tuntiset työviikot, samoin se että vapaa-aikana ja lomilla ei joudu enää tekemään mitään työhön liittyvää ja stressaamaan siitä, miten hirveän paljon asioita tekemättömien töiden listalla on.

  

Tälle lomalle laskeutumista helpotti sekin, että lomaa edelsi kaksi kevyempää, nelipäiväistä työviikkoa. Pitkien viikonloppujen aikana oli jo ehtinyt hengähtää. Kun loma sitten koitti, olin vain muutaman päivän kotona ennen kuin lähdin viikoksi reissuun vuoristoon. Samalla kun mieli lepäsi, lepäsi myös ruumis: menimme yöpuulle aikaisin ja onnistuin nopeasti parantumaan allergisesta yskästä ja nuhasta, jotka vaivaavat minua Limassa. Matkalta paluun jälkeen ehdin olla kotona vielä lähes kaksi viikkoa, katsoa yllin kyllin Netflixiä, lukea kolmea neljää kirjaa yhtä aikaa, käydä kävelyillä, olla sosiaalinenkin. 

Huomenna menen töihin, mutta oppilaat palaavat lomalta vasta tiistaina. Me aikuiset muutamme; uusi koulurakennus, jonka oli määrä valmistua maaliskuun puoleenväliin ja uuden lukuvuoden alkuun mennessä, on kuulemma vihdoin siinä kunnossa, että sen ensimmäisessä kerroksessa voi alkaa työskennellä. Alun perin sanottiin, että kaikki alakoululuokat muuttaisivat ja vanhaan rakennukseen jäisivät vain nursery, pre-kinder ja kinder, mutta lopulta kimpsunsa ja kampsunsa pakkasivat vain luokat kolmannesta viidenteen. Me jäämme vanhaan luokkatilaan. Huomenna muuttolaatikot kiikutetaan uusiin luokkiin ja puretaan. Kotiin saa lähteä sitten, kun muuttourakka on valmis. Pitääkin muistaa mennä töihin verkkareissa. 

Arequipan sinitaivas heinäkuussa

Paria viikkoa myöhemmin Limassa. Harmaa taivas leijuu yllämme.