Pääsiäistä ja luontoelämyksiä

Vietän parhaillaan neljättä pääsiäistä uudessa kotimaassani. Perussa pääsiäistraditioihin kuuluu vierailu kaupungissa nimeltä Ayacucho ja kiertely kaupungin lukuisissa kirkoissa. Ruokalistalla on kalaa, ainakin jos on harras katolilainen. Uskonnollisimmat ihmiset osallistuvat kulkueisiin, jotka marssivat halki kaupunkien ristiä kantaen. Huancayossa näimme myös eräänlaista uskonnollista katutaidetta perulaiselta nimeltään alfombras florales. Kukkaismattojen teossa kilpaillaan joka pääsiäinen lähellä kotiamme, mutta emme ole vielä osuneet paikalle. Juuri muihin pääsiäisperinteisiin en ole omakohtaisesti törmännyt, eivätkä perulaiset tunnu juuri muuttavan ruokavaliotaan juhlapyhinä toisin kuin suomalaiset, joilla on herkut joka juhlaan ja variaatiota riippuen siitä, missä päin maata ollaan.

Kahtena edellisenä pääsiäisenä olemme menneet miehen ystävän merenrantahuvilalle, kuten monilla limalaisilla on tapana, mikäli vain rahavarat sallivat. Esimerkiksi suurin osa oppilaistani tuntuu viettävän pääsiäistä perheen rantatalolla sanoen heipat kesälle, joka on lähestymässä loppuaan. Tänä vuonna tiesimme kuitenkin jo hyvissä ajoin, että olisimme tämän nelipäiväisen (to-su) viikonlopun La Molinan kodissa omalla porukalla, ja se tuntui ajatuksena oikeastaan todella hyvältä, sillä normaalisti ehdimme olla täällä vain kaksi päivää viikossa, eikä se ole riittävästi.

Tulin La Molinaan itse jo keskiviikkoiltana ja juttelin vartijasedän kanssa pitkän tovin siitä, miten tärkeältä tuntuu päästä pois Liman metelistä ja häslingistä, lähemmäs luontoa. On tärkeää kuulla ympärillään puiden suhinaa ja lintujen moniäänistä liverrystä. Rehellisyyden nimissä lisäsin, että niitä vähemmän mieluisia luontoääniäkin tällä alueella riittää, sillä naapureilla on etenkin kesäaikaan tapana järjestää bileitä, jotka saattavat hyvin alkaa yhden aikaan yöllä ja jatkua aamukuuteen. Tätä en sanonut, mutta onneksi on Peltor, tuo jokaisen meluherkän ihmisen paras ystävä. 

Tänä aamuna nautin rauhasta ja hiljaisuudesta riippukeinussa. Kesän viimeiset lämmönsäteet pitää imeä itseensä, jotta jaksaa taas tarpoa läpi kosteanharmaan talven. Tiedän olevani etuoikeutettu, kun äänimaisemaani kuuluu varsinainen lintukirjo. Juuri tänään eräs ystävä sanoi menettäneensä lintujen äänet betoniviidakkoon muutettuaan. Minulla riittää siivekkäitä bongattavaksi sekä Surcon kodissa että täällä, sillä puutarha takaa lintujen vierailut. Kun kastelen pihaa, rohkeimmat tulevat hakemaan juotavaa, ja monena alkukesän aamuna olen henkeä pidätellen tuijottanut kolibreja, jotka imevät mettä askeleen päässä aamupalapöydästäni. Unohtaa ei sovi myöskään niitä ihmeellisiä kevätaamuja, joina Surcon kodin loistoonsa heränneen puutarhan ovat täyttäneet valkoiset perhoset. 

Erään suomalaisen ystävän kanssa oli ollut puhetta, että voisimme nähdä, ja tänään hän kysäisi, sopisiko jos he tulisivat meille lounaan jälkeen. Lopulta meillä tuli kaksi suomalais-perulaista perhettä lounaanjälkeiselle puutarhapiknikille liekkipuun alle. Jos perulaistyylinen oven taakse kaljojen kanssa ilmestyminen ja länsimaalaisempi viikkoja etukäteen sopiminen tuntuvat kumpikin hieman vierailta, onneksi on tällainen välimallin ratkaisu: anna ihmiselle muutama tunti aikaa siivota vessa ja valmistautua henkisesti vierailuusi, ilman stressiä tarjottavista ja suursiivouksesta.