Mitäs sitten tapahtuikaan

Vesikriisin terä vaikuttaisi taittuneen ainakin pääkaupungissa, jossa koulut silti pitivät ovensa visusti kiinni oppilailta vielä tämän viikon. Kyselykierros opettajakollegoille osoitti, että muissa kouluissa myös opettajat olivat kotona, ja vain meidän koulussamme vapaata annettiin ainoastaan kolme päivää niistä seitsemästä, jotka pakkoloma on kestänyt. Laki antaa tähän mahdollisuuden, onhan oppilaitoksemme yksityinen eikä sen infrastruktuuria ole vesikriisi horjuttanut missään vaiheessa. Uskon, että maanantaina Suur-Liman alueen koulut avaavat taas ovensa. Tulvien ja sateiden pahiten kurittamilla alueilla pohjoisemmassa koulut ovat kiinni ainakin kuun loppuun.

Olimme niin onnekkaita, että kodissa, jossa asumme arkisin, eivät vedet katkenneet missään vaiheessa. Anoppi kutsui meille kavereitaan, jotka eivät päässeet suihkuun kotonaan. Vähitellen vesi ilmestyi takaisin kauppojen hyllyille, vaikkakaan San Mateo -merkkistä laadukkainta kivennäisvettä ei ole vielä näkynyt. San Mateo tuotetaan samannimisellä alueella kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Limasta, Carretera Centralin varrella. Myös viikonloppukodissa oli vedet jo tiistaina, ja mies pääsi siivomaan ja kastelemaan pihaa. 

Keskiviikkona koulultamme lähti iso avustuspaketti Piuraan, ja joukko oppilaita ja opettajia oli organisoimassa avustuslähetystä. 

Apua veljillemme Paitaan ja Piuraan

Oli myös ilahduttavaa huomata, että suomalaista mediaakin Perun kriisi alkoi viimein kiinnostaa, ja sen lisäksi että siitä kerrottiin TV-uutisissa, ainakin STT ja Lännen Media lähestyivät perunsuomalaisia ja tekivät jutut aiheesta.