Keskiviikkoiltana isoäiti huusi meille pihaltaan, että katsokaa uutiset, koulut on suljettu huomiseksi ja ylihuomiseksi, sillä tulvat ovat yltäneet jo Limaan saakka, Rimac-joki vyöryy yli äyräidensä ja opettajien sekä oppilaiden turvallisuus halutaan taata peruuttamalla oppitunnit. Syöksyin heti tarkistamaan sähköpostit, ja melko pian rehtorilta saapuikin viesti, jossa meille kerrottiin tuntien peruutuksesta. Opettajien odotettiin kuitenkin saapuvan paikalle. Samalla muistin, että vain muutamaa tuntia aikaisemmin eräs 11-vuotias oppilaani oli selittänyt minulle tulvien ja maanvyörymien olevan nyt valtakunnan ykkösuutinen. Kuitenkin vasta nyt minun etuoikeutettuun elämääni alkoivat vaikuttaa sateet, jotka ovat kurittaneet maata harvinaisen voimakkaasti koko alkuvuoden.
Tulvat ovat tappaneet maassa jo 67 ihmistä, ja media jauhaa niistä yötä päivää. Syy on meren pintalämpötilan raju nousu, joka sotkee luonnon herkän tasapainon. Monet asiantuntijat sanovat lämmönnousun olevan yhteydessä ilmastonmuutokseen, mutta Perun viranomaiset kieltävät sellaisen mahdollisuuden ja väittävät kyseessä olevan rannikon El Niño, jolla ei ole mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Kun ottaa huomioon, miten haavoittuva maa Peru on, viranomaisten ennaltaehkäisevät toimet kansalaisten suojelemiseksi vaikuttavat valitettavan riittämättömiltä.
Yksinomaan Arequipassa 800 000 ihmistä on ilman vettä, maan tärkein valtatie Carretera Central on monin paikoin poikki ja vaihtoehtoiset reititkin veden vallassa. Pahiten rankkasateet ovat piiskanneet Piuran rannikkoaluetta maan pohjoisosassa. Tätä kirjoittaessani näen, että tälläkin hetkellä aavikkoisessa Piurassa sataa. Noin 100 000 asumusta on kärsinyt vaurioita sateissa, jotka ovat kestäneet jopa kymmenen tuntia kerrallaan, ja koulussammekin järjestetään keräys Piuran tulvien uhreille. Lapset ja opettajat ovat tuoneet paikalle vettä, vessapaperia, vaippoja, leluja ja muuta tavaraa lahjoitettavaksi uhreille, jotka valitettavasti - kuten luonnonkatastrofeissa lähes aina - ovat köyhistä köyhimpiä. Ei riitä, että polviin asti noussut vesi on ajanut ihmiset kodeistaan, sillä uutena vitsauksena ovat taudit, jotka leviävät seisovan veden välityksellä. Dengue on yleistynyt, ja moni piuralainen kärsii ripulioireista ja iho-ongelmista.
Tänään perjantaina mietin, miten kauan viikonlopputalomme katolla olevassa tankissa riittää vettä, sillä vedenjakelu alueellamme on katkaistu kuten kuulemma eilen illallakin. Toisessa kodissamme vettä tulee hanoista edelleen, vaikka saman kunnan alueella moni muu kotitalous on ilman vettä jo kolmatta päivää. Aamulla työkaverini saapui töihin poikkeuksellisen aikaisin ehtiäkseen käymään suihkussa, sillä keskiviikon jälkeen Mirafloresin hanoista ei ole vettä tihkunut. Toinen työkaverini kommentoi minulle myöhemmin, että kerrankin hienostokaupunginosan asukkaat joutuvat kohtaamaan ne olosuhteet, joissa Liman köyhempien alueiden ihmiset elävät jatkuvasti. "Minun siivoojaleidini kotikonnuilla San Juan de Mirafloresissa ollaan tuon tuosta useampi päivä ilman vettä", hän totesi kuivasti. Aivan, ajattelin, ja katsellessani ympärilleni rekisteröin, että töihin olivat tulleet lähinnä varakkaimmat opettajat ja / tai me ulkomaalaiset, jotka olemme voineet valita asuinpaikaksemme jonkin turvallisen vauraan alueen. Liman pohjoisosissa asustelevia kollegoita ei näkynyt sen paremmin eilen kuin tänäänkään, sillä heidän alueiltaan ei noin vain liikutakaan kaupungin eteläosiin.
Olen saanut kaksi tekstiviestiä PPK:lta, presidentiltä, joka lähettää kansalaisille kannustusviestejä, joissa kertoo maan johdon tekevän hartiavoimin töitä tällaisella hädän hetkellä. Anopin mukaan poliisista on kerrankin apua, ja poliisivoimien edustajat ovat kunnostautuneet siviilien auttamisessa. Meillä on kaikki hyvin ainakin vielä toistaiseksi, sillä onnistuimme löytämään tänään kaupasta vettä. Keskiviikkoiltana sosiaalisessa mediassa alkoivat levitä kuvat supermarketteja tyhjentävistä kansalaisista, jotka vesipulapaniikissa kantoivat ulos kaiken löytämänsä veden. Työkaverin mies oli torstaiaamuna hätäpäissään päätynyt ostamaan mehua, kun vettä ei enää saanut. Kotiin tultuaan hän oli tajunnut, ettei kukaan perheestä juo kyseisiä mehuja. Minä vein tänään työpaikalle mukanani muutaman tyhjän pullon täyttääkseni ne vedellä, jota koululla vielä toistaiseksi oli tarjolla. Kuitenkin jo tänään vanhemmille oli lähetetty sähköpostiviesti, jossa lapsia kehotettiin saapumaan jatkossa toistaiseksi omien vesien kanssa, koska koululla on ongelmia vesitilausten kanssa.
Vedellä on alettu jo keinotella. Kaupat nostavat hintojaan, ja vaikka monissa marketeissa rajoitetaan vedenmyyntiä eikä sitä saa yksittäinen ihminen hamstrata kuin heikkopäinen, kaduilla näkee jo myyjiä, joilla jotka vilauttavat povaristaan mitäs muutakaan kuin - vesipulloa. Toisten hädällä rahastaminen on äärimmäisen alhaista, mutta koetan ajatella, että kaikilla ihmisillä ei ole varaa moraaliin. Sedapalilla on vedenjakelupisteitä, joista voi hakea omaan ämpäriin täytettä ilmaiseksi, mikäli kotihanasta ei tule vettä peseytymiseen. Vedenjakelua rajoitetaan nykytiedon mukaan huomiseen saakka, mutta uskon katkosten kestävän pidempään. Mitään tietoa ja takeita katastrofin ohimenosta ei kellään ole.
Lisää aiheesta:
Kuvia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti