When in Rome

Viime aikoina on tuntunut, että kulttuuriin sopeutuminen on edennyt oikein hyvälle mallille. Olen toki vieläkin esimerkiksi aivan liian kuuliainen pyöräilijä, koska en ajele sumeilematta yksisuuntaisia väärään suuntaan ja välttelen jalankulkijoiden hätyyttelyä jalkakäytävillä toisin kuin muut pyöräilijät, mopoilijat ja moottoripyöräilijät. En kuitenkaan epäröi avata suutani ja päästää ulos marmatusten sarjaa, kun jälleen yksi autoilija on päättänyt jättää koslansa keskelle suojatietä ja jalankulijoiden pitää kiertää se yli päästäkseen. Puhisen ja puistelen päätäni ja mielellään läimäisen puskuria, jos autoilija (yleensä nainen ja / tai katumaasturikuski) koettaa peruuttaa päälle tai tunkee eteen punaisista liikennevaloista välittämättä.

Tänään jo mieskin sanoi, että sinähän ole kuin paraskin perulainen, kun kuuli apteekkikäyttäytymisestäni. Ostin viikko sitten lääkettä, maksoin kortilla - ja huomasin sattumalta illalla nettipankissa vieraillessani, että loppusumma oli veloitettu kahdesti. Menin seuraavana päivänä apteekkiin mukanani kuitit ja tietokoneruudusta napattu valokuva, joka paljasti tuplaveloituksen pankkitililtä. Sain kehotuksen tulla uudestaan pari päivää myöhemmin. Pari päivää myöhemmin minulle sanottiin, että tule uudelleen pari päivää myöhemmin, jolloin varmaan saat rahasi takaisin. Tarvitseeko sanoa, että tänään, pari päivää myöhemmin, minun käskettiin mennä pankkiin hakemaan paperinen tiliote, jonka apteekin väki lähettäisi eteenpäin. Olin ensimmäisillä käynneillä leppoisa kuin Brown Swiss tai perulainen konsanaan mutta päätin, että tänään jyrähtäisin, jos (lue: kun) minulle taas keksittäisiin jokin selitys, miksei asiaa ole voitu hoitaa. 

Totesin, että on mielestäni aika kohtuutonta, jos minun, joka en ole mitään virhettä tehnyt, on viikon odotuksen ja usean käynnin jälkeen lähdettävä tästä vielä pankkiin jonottamaan ja pyytämään heiltä tiliotetta. Olen kokopäivätöissä eikä minulla ole aikaa eikä halua moiseen. Jos ette hoida asiaa itse vaan koetatte laittaa asiakkaan selvittämään sen itse pankkinsa kanssa, en KOSKAAN enää astu apteekkiinne ja kerron takuulla kaikille, millaista palvelu täällä on. Myyjä (sillä sitähän he nähdäkseni ovat, eivät farmasian ammattilaisia) myönsi, että onhan se vähän harmillista, jos joutuu pankkiin menemään ja sanoi ottavansa kuvan kuvasta, jonka otin tilitapahtumista. Hän myös pyysi yhteystietoni ja lupasi soittaa, kun asia olisi selvinnyt.

Sitä soittoa en henkeä pidätellen odottele, sillä asiat eivät selvittämättä selviä eikä minulla ole harhaluuloa, että henkilökunta näkisi vaivaa puolestani. Olen varautunut menemään valituskäynnille vielä pari kertaa, minkä jälkeen voin päästää sisällä muhivan berserkkini taas valloilleen ennen kuin siirryn toisen apteekki-, hygienia- ja kosmetiikkatuotteita myyvän ketjun vakioasiakkaaksi ja kerron ihmisille, että se on Mifarma, jossa kannattaa varmuuden vuoksi maksaa käteisellä, ellei halua kokea samaa kuin minä.

Kuvan lehmiltä voisi lainata hermoja aina välillä

Talven valjua kukkaloistoa La Molinasta

Rauhoittava maisema viikonloppukodin läheltä

Lauantaisella retkellä suosikkipaikassani, Agraria-maatalousyliopistolla