Takaisin töihin

Kesä on kuumimmillaan, ja jos meillä tai jollakulla muulla limalaisella olisi ulkolämpömittari, se näyttäisi 27 astetta. On viikon lämpimin päivä, vaikka eivät huippulämpötilat minään päivänä ole jääneet alle 25 asteen. Ei tee mieli olla polttavassa auringonpaisteessa eikä välttämättä edes poistua kotoa ennen iltaa, mutta eilen kävimme ystävien kanssa varjoisassa Parque de Reducto Nº2:ssa. Sieltä kotiin tullessamme ostimme sulkapallomailat puistopelejä varten sekä ceviche-annokset torilta. Vasta myöhemmin tulin ajatelleeksi, ettei tällä polvella vielä aikoihin pelata sulkapalloa niin kuin sitä pitäisi pelata, mutta kevyt ja varovainen pallottelu onnistunee.

Huomenna ovat kesä- ja äitiysloma ohi, ja on aika palata töihin. Viimeisin työpäivänä oli elokuun 25. päivä, jolloin hajotin polvilumpioni ja jouduin klinikalle leikattavaksi. Vaikka polvi on vielä kaukana terveestä, olen oppinut pärjäämään sen kanssa ja näkemään kaatumisessa ja pitkässä toipilasajassa hyviä puolia. Kun on ehtinyt levätä kotona riittävästi, töihin paluu tuntuu ajatuksena oikeastaan aika miellyttävältä. Olen sellaista epäsosiaalista ihmistyyppiä, jolle tekee vain hyvää joutua käymään päivittäin ihmisten ilmoilla. Mieheni jää kotiin, joten ei tarvitse edes huolehtia vauvan pärjäämisestä, kun tämä ei joudu vielä hoitoon.

Marraskuussa hain ja pääsin uuteen työtehtävään: yläkoulusta alakoulun puolelle. Minun oli määrä alkaa opettaa ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita, joita jo tapasinkin käydessäni seuraamassa oppituntia ja pitämässä näytetunnin. (Täällä tuntuu olevan opetusalalla hyvin yleistä, että työnhakijalta vaaditaan näytetunti, mikä sopii itselleni erinomaisesti.) Tällä viikolla sain kuitenkin oppiaineeni koordinaattorilta sähköposti-ilmoituksen, jossa kerrottiin minun saaneen siirron 5. ja 6. luokan opettajaksi. Olin ehtinyt jo hieman iloita siitä, etten joutuisi teettämään kokeita ja rientämään oppisisällöstä toiseen hurjaa vauhtia vaan saisimme oppia pääosin leikin ja laulun keinoin, mutta enköhän löydä isompien lasten kanssa työskentelystäkin ne hyvät puolet. 

Uusi lukuvuosi pyörähtää käyntiin maaliskuun alussa, mutta alkavalla viikolla meille uusille ja lähes uusille opettajille järjestetään työpaja, jossa mitä luultavimmin käydään läpi koulun käytänteitä ja lukuvuoden kulkua. Se tulee varmasti tarpeeseen, sillä muistan miten pihalla olin kesken vuotta aloitettuani, ja mikä kiire oli omaksua tuhat asiaa, vaikka kollega toistelikin "baby steps, baby steps". 

Olin aina lapsena innoissani, kun kesä loppui ja sai palata koulun penkille uusien koulutarvikkeiden kanssa. Tunnen tuota samaa intoa nyt, ja mikä parasta, tänä lukuvuonna ei tarvitse talsia koululle yhtenäkään päivänä räntäsateessa ja säkkipimeässä. Vaikka helle hieman uuvuttaakin, valo antaa voimaa. 

Liman kukkaloistoa:

Riikinkukkokesalpinia

Ihmeköynnös eli bougainvillea

Mitä kasveja mahtavatkaan olla nämä kaksi?