Luksusta arkeen

Vaikkei ihminen olisi millään muotoa luksuksen perään, aina silloin tällöin lienee terveellistä sijoittaa jokunen ropo irtiottoon arjesta. Nyt kun arki on omalla kohdallani tarkoittanut taistelua kirppuarmeijaa vastaan, turhautunutta työnhakua ja ajoittaisia hyvinkin huolestuneita fiiliksiä tulevaisuuden suhteen, viikonloppu luksushotelli Meliássa oli enemmän kuin paikallaan. Olen hyvin luultavasti ensimmäinen asiakas, joka saapuu ko. hotelliin selkä armoa huutaen Chama-Hiacella, johon on tungettu parikymmentä ihmistä. Eläköön periaate "jossain on tingittävä, jotta pystyy törsäämään johonkin muuhun".

Kahdessa päivässä olen hikoillut kahdesti kuntosalilla, jossa ei normaalioloissa tule valitettavasti käytyä. Lahdessa innostuin salilla käymisestä, mutta into lopahti Limassa. Totesin, etten saisi treenata rauhassa vaan joutuisin esittämään kohteliasta paikallisille äijille, jotka pyrkivät juttusille tai mikä vielä rasittavampaa, alkaisivat esitellä mulle treenattuja lihaksiaan. Meliássa miehistä ei ole ollut haittaa vaan olen saanut rehkiä yksikseni.

A:n kanssa olemme saunoneet ja lätkineet tervantuoksua löylyveteen. En tosin tiedä, olisiko kiukaalle saanut heittää niin paljon vettä, mutta me emme oikeastaan kysele vaan teemme kuten parhaalta tuntuu. Lauteilla olen opettanut suomen viikonpäiviä ja kuullut, ettei ole kuin yksi oikea jumala, löylynhenki. Tällä kertaa olemme myös täyttäneet säädyllisyyden vaatimukset ja verhoutuneet uikkareihin. Kesäkuussa onnistuimme säikäyttämään pahaa aavistamattoman työntekijän vilvoittelemalla alasti saunan eteisessä, kun luulimme, että paikalle ei paukkaisi ketään muita.

Meliássa parasta on kuitenkin aamupala. Sen monipuolisuus ja maukkaus pesee tuhat nolla kaikki aiemmat hotelliaamiaiset. Aiemmilla kahdella kerralla palvelu on ollut ensiluokkaista mutta nyt olemme joutuneet ihan vähän vänkäämään ja odottelemaan. Normaalistihan Perussa firmoilla on palveluksessaan väkeä kuin pipoa, ja he todellakin Palvelevat asiakkaita. Harmistuneena panin myös merkille sampoon ja hoitoaineen laadun heikkenemisen. Tukka on takkuinen kuin saippualla pesun jälkeen. Mitään sen kummempaa valittamisen aihetta ei kuitenkaan ole.

Huomenna paluu kissojen ja anopin luokse vatsa täynnä ja päänuppi rentoutuneena. Jos saisin päättää, kulkupeliksi valikoituisi combi. Perulaisella saattaa kuitenkin olla sanansa sanottavana sillipurkissa matkustamiseen.

Isä kysyi perulaisesta mediasta. Tässä vastaus.

Ensimmäinen lautasellinen

Tästä risteyksestä kuului liki taukoamaton torvikonsertti

Pastificio Liguressa illallisella

Italialaisravintolan katosta roikkui kuivalihaa ja valkosipulia

Vaikuttavaan pullokokoelmaan kuului myös useita erilaisia Finlandia-votkapulloja