Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille paketin.

Syyskuun kahdeksantena päivänä äitini lähetti matkaan paketin, joka käsiteltiin Kuopiossa seuraavana päivänä ja lähetettiin edelleen kohti Helsinki-Vantaata. Tällä viikolla paketti tuli puheeksi, ja päätin vilkaista Itellan, trackitonline.r:n ja lopulta myös Serpostin sivuilta, missä se matkaa. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin paketin päässeen jo perille Limaan. Se oli rekisteröity Lincessä tämän viikon maanantaina. 

Jos tänne lähettää kirjeen tai pienen paketin (en tiedä, missä raja kulkee), se tuodaan ovelle. Kyseinen paketti oli kuitenkin lähes viisikiloinen, joten sitä ei posteljooni kuljettele mukanaan kierrellessään kortteliamme. Kuitenkaan kukaan ei ilmoita vastaanottajalle saapuneesta paketista, vaan tämän on itse älyttävä odottavansa lähetystä ja pidettävä huoli, että paketin saavuttua noutaa sen. Säilytysaika on pakettiin lyödyn leiman mukaan vain vähän alle kuukausi, joten ei ole varaa aikailla - eikä lähettää isoja yllätyspaketteja!

Maanantaina huomattuani paketin olevan Lincessä soitin Serpostin palvelunumeroon, josta vastattiin huomattavasti nopeammin kuin olisin voinut kuvitella. Lankapuhelimessamme on kuitenkin jotain häikkää, sillä kuulosti siltä kuin virkailija olisi mumissut kaivossa. Nykyään ymmärrän puhuttua espanjaa jo melko sujuvasti, jos puhuja ei ole hirveässä humalassa tai puhu minulle vaikeasta aiheesta, mutta puhelinkeskusteluihin valmistaudun edelleen etukäteen. Koska tiesin mitä virkailija sanoisi, pystyin toimittamaan asiani ilman, että kuulin häntä kunnolla. Sen tajusin, että paketti on kyllä Lincessä mutta voisin hakea sen aikaisintaan tiistaina. 

Koska ollaan Perussa, päätin kuitenkin odottaa keskiviikkoon, sillä Linceen on melkoinen matka enkä haluaisi haaskata muutamaa tuntia hukkareissuun. Soitin tänä aamuna uudelleen postitoimistoon varmistaakseni, että paketti on siellä ja voin tulla hakeamaan sen. Tällä kertaa puhelu ei sujunutkaan etukäteissuunnitelmani mukaan vaan virkailija halusi antaa minulle koodin, jolla saisin haetuksi paketin varastosta nopeasti. Taas ääni kumisi ja oli hentoinen, ja pinnistelin saadakseni selvää. Kaikeksi onneksi virkailija varmisteli, että tajusin hänen sanansa, ja asia tuli selväksi.

Alvaro oli kerran hakenut lähettämäni paketin kyseisestä postikonttorista ja sanoi sen sujuneen joutuisasti. Sen kun luovutti luukulla kopion henkilötodistuksesta ja haki paketin kellarista. Osoitetietoja netistä etsiessäni satuin kuitenkin köytämään myös toisenlaista asiakaspalautetta ihmisiltä, jotka olivat toimittaneet postiasioitaan ko. paikassa. "Ven almorzado... con sencillo... bateria del celular cargado.....y avisa en tu casa que regresas en un par de dias.." kirjoitti eräs paikallinen. Muut säestivät, että palvelu oli ollut hitaanlaista.

Valmistautuneena viipymään reissulla pidemmänkin aikaa, repussa kaksi romaania ja juomapullo, lähdin matkaan. Tällä kertaa mahduin bussiin Arequipalla ja osasin jopa jäädä pois täsmälleen oikealla pysäkillä. Kymmenen minuuttia ja olin takaisin bussipysäkillä ällistyneenä siitä, miten nopeasti ja ongelmitta kaikki tällä kertaa kävi. Ihmisiä ei hieman ennen puoltapäivää ollut liikkeellä kuin kourallinen, ja sain palvelua nopeasti esitettyäni koodin, joka minulle oli kerrottu puhelimessa. Jos on varautunut pahimpaan, Peru yllättää usein myönteisesti!

Viime aikoina olen kuunnellut äänikirjoja, joista yksi, Eduard Uspenskin kirjoittama ja Martti Anhavan kääntämä,  Fedja-setä, kissa ja koira, on alkanut avautua minulle kunnolla vasta Perussa. Neuvostoliitossahan en koskaan elänyt.  

  -Asuuko täällä kissa Matroskin?

     -Minä olen Matroskin, kissa sanoi.

     -Teille on tullut paketti. Se on tässä. Mutta minä en anna sitä teille, koska teillä ei ole henkilöllisyystodistuksia.

     Fedja-setä kysyi:

     -Miksi te sitten toitte sen?

     -Koska sellainen on määräys. Kun on tullut paketti, minun täytyy viedä se perille. Mutta kun ei ole todistuksia, minun ei pidä antaa sitä.

     Kissa huusi:

     -Tänne se paketti!

     -Mitäs todistuksia teillä on? kysyi posteljooni.

     -Tassut, häntä ja viikset! Siinä ovat minun todistukseni.

     Mutta Petshkiniä ei niin vain taivutettu.

     -Todistuksissa on aina leima ja numero. Onko häntänne numeroitu? Ja viikset voivat olla tekoviikset. Minun täytyy viedä paketti takaisin.

     -No mitäs nyt tedään? kysyi Fedja-setä.

     -En minä tiedä mitä te teette. Mutta minä tuon paketin tänne nyt joka päivä. Tuon paketin, kysyn todistuksia ja vien sen takaisin. Näin teen kaksi viikkoa. Sitten paketti lähtee takaisin kaupunkiin. Koske se ei ole kennellekään.

     -Ja onko se oikein? kysyi poika.

     -Se on sääntöjen mukaista, vastasi Petskin.

(...)

     -Siellä on saippuaa! ilmoittaa koira.

     -Mitä, saippuaako?! huudahtaa Petshkin. -Tässähän menee pää pyörälle! Miksi teille olisi lähetetty tämmöinen määrä saippuaa? Aiotteko te perustaa saunan vai mitä?

     - Jos siellä on saippuaa, sanoo Fedja-setä, -niin se on varmasti minun tädiltäni. Hän on töissä saippuatehtaalla kokeilijana. Hän kokeilee saippuaa. hän ei voi edes istua bussissa, varsinkaan sateella.

     -Mitä varten? kysyy Petshkin.

     -Sateella hän peittyy kokonaan saippuavaahtoon. Ihmisiä on busseissa paljon, ja kun on tungosta, täti aina luiskahtaa ulos. Ja kerran hän huristi rapuja alas kuudennesta kerroksesta ensimmäiseen.

     Nyt Mustikin kysyy:

     -Miksi?

     -Kun siellä pestiin lattiaa. Lattia oli märkä. Ja tätihän on liukas, kuin saippuoitu.

     Petshkin kuunteli ja sanoi:

     -Saippuaa tai ei, pakettia en teille anna! Koska teillä ei ole todistuksia. Ja suotta te yritätte saada minun sekaisin. En minä ole hupsu. -Ja hän naputti päätään.

     Tämän kuuli naakka ja kysyi:

     -Kuka siellä?

     -Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille paketin. Tai en oikeastaan tuonut vaan vien. Ja pysy sinä vain kaapissa, suupaltti!

(suom. Martti Anhava)

Paketti Suomesta <3 

Eilen ja tänään on paistanut aurinko, ja nurmikolla tarkeni jo lukea