lauantai 8. maaliskuuta 2014

100 päivää

Tänään on ihmeellinen päivä; niin kirkasta auringonpaistetta, että suupielet kääntyivät kirjastoreissulla leveään hymyyn ja silmät olivat sirrillään. Kuluvan talven pimeys on ollut niin lamaannuttavaa ja väsyttävää, että intoilen jokaisesta aurinkoisesta minuutista tai oikeastaan sekunnista. Samalla matkalla ilahduttivat kirjalöydöt kuten Anu Silfverbergin Äitikortti: kirjoituksia lisääntymisestä. Onko kukaan teistä lukenut sitä? Kirjastossa kohtaavat tänään kulttuurit, mutta olin liikkeellä liian varhain, koska paikalla olivat vasta unicefiläiset. Monikulttuurisuutta tukeakseni kävin kuitenkin koluamassa lastenosaston espanjankielisten kirjojen hyllyn, josta on tähän asti löytynyt kehitystasolleni sopivan yksinkertaista luettavaa. Onnistuneen reissun kruunasi vastaan kävellyt miespari, joka piti toisiaan kädestä. Täällä Lahdessa...  

Kiireettömän lauantain ohjelmassa on argentiinalaisen sarjakuvan lukemista ja elokuvan katselua. Asun koko maaliskuun kolmiossamme käytännössä yksin, sillä kämppäkaveri on pohjoisen maisemissa. Se vaatii hieman totuttelua, sillä viimeistään Perussa löysin itsestäni yhteisöasujan. Vaikka olen aika epäsosiaalinen, kaipaan sitä, että saan vaihtaa päivän kuulumiset ja jakaa arkeni jonkun kanssa. Sen jälkeen voin tyytyväisenä eristäytyä omaan soppeeni.

Myöhemmin illalla, kun A. on päässyt töistä, on vuorossa vuoden kolmas skype-puhelu. Vaikkei tästä laiskasta päivitystahdista uskoisi, olen niin paljon enemmän kirjoittaja kuin puhuja, että vaikka olisimme samalla aikavyöhykkeellä, skypetys luultavasti jäisi vähäiseksi ja yhteyttä pidettäisiin WhatsAppin avulla. Kasvotusten juttelu on se, mitä ihmissuhteissa kaipaan, eivät puhelinkeskustelut.

Olen jo joitakin viikkoja suunnitellut kirjoittavani pakkausurakasta, joka on tässä vaiheessa - kun muuttoon on sata päivää - lähes loppusuoralla. Muokkaan ja täydennän lähes päivittäin listaa, johon olen aakkosjärjestykseen koonnut kaiken, mitä otan mukaan. Matkalaukku ja rinkka on koepakattu, ja ensin mainittu makaa olohuoneen lattialla täyteen ahdettuna. Jo viime kuun puolella käännätin tutkintotodistukseni espanjaksi. En tiedä, miten muuten valmistautua kuin tekemällä asioita. Henkinen valmistautuminen astuu mukaan kuvioon luultavasti huhti- tai viimeistään toukokuussa, kun viimein ymmärrän, mitä olen tekemässä!

Ajattelin kuitata alkuvuoden blogihiljaisuuden muutamalla kuvalla.  

Kahvilla T:n kanssa tammikuun alkupuolella päivänä, jona viimein satoi lunta myös Helsinkiin
Saman päivän ilta, drinkeillä
Benkku-herran kanssa lumisessa Viikinmäessä tammi-helmikuun vaihteessa
Jääkiipeilyä
Fellmanin puisto
Hiljainen Aleksanterinkatu 
Nastolan kylänraitti saman päivän iltana
Kävelyllä Vesijärven rannalla
Matkalaukku valmiustilassa
Salpausselän kisojen sunnuntaiaamu
Jos asuu Lahdessa, olisi hulluutta olla menemättä Salpausselän kisoihin edes kerran - etenkin jos valittaa, ettei täällä järjestetä koskaan mitään
Päätöslajina mäkihyppyä suurmäestä, joka valmistui vuonna 1972. Kilpailun voitti Puolan Kamil Stoch

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Työnhakua ja hämmästelyä eli ensimmäiset kuukaudet Suomen kamaralla

Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K...