torstai 9. tammikuuta 2014

Joululomalla

Eilen keskiviikkona ennen kukonlaulua saatoin A:n Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Takana oli kolmeviikkoinen yhteinen loma, jonka vietimme viidessä eri kaupungissa lukuisten eri ihmisten kanssa. Kiitos meidän kummankin puolesta kaikille isännille ja emännille ja myös niille ystäville, joilla oli aikaa tavata pikaisemmin. Valitettavasti aika ei riittänyt läheskään kaikkien teistä tapaamiseen, tai sitten tuli joitakin muita esteitä. Tiedän, että mulla on maailman parhaat ystävät. olen silti ehkä vähän liikuttunut siitä, miten ihania te olette ja miten hienosti olette ottaneet A:n vastaan. 

Loman aikana pyrimme tekemään niitä juttuja, joita Suomessa talvella "pitää" tehdä. Vaikka jatkuvat vesisateet ja plussakelit sulattivat vähäisen lumen nopeasti, ehdimme - naapurien iloksi - pyöriä jouluna lumihangessa saunan jälkeen. Avantouintia tai lähinnä avannossa kastautumista kokeilimme Pielisjärvellä. Kumpikaan kokemus ei säikäyttänyt perulaista, päinvastoin. Eniten hän kuitenkin innostui saunomisesta, ja jouluna istuimme löylyssä tuntikausia.

Suomalaisen joulupöydän runsaus yllätti A:n, jonka kotimaassa ruokaa on paljon, mutta eri vaihtoehtoja ei läheskään niin paljon kuin Suomessa. Ystävällisten perheenjäsenten ansiosta hänellä oli Peruun viemisenä tukku suomalaisia tuotteita tyrnihillosta kuivattuihin suppilovahveroihin ja Sisu-pastilleista poronlihaan. 

Ensimmäistä kertaa piparkakkutaikinan kimpussa
Huojuvan talon koristelua
Olavinlinna jouluisessa tihkusateessa

Mökillä
Bomban talo. Huomaa tyylikäs roska-astia
Tsasounan pihalla
Kari Kolan ympäristöteos Polku
Ensimmäistä kertaa luistimilla, ja A. oli melkein kuin vanha kettu, vaikkei ehkä ihan yhtä taitava kuin takaperin vastaan luistelleet ala-astelaiset

Pilkkijät Pielisjärven jäällä. Kuulostaapa karelianismin ajan maalauksen nimeltä
Vesi avannossa tuntui liian lämpimältä. Ensi kerralla en laita pipaa! 
Vihdoinkin Tampereella
Patosilta ja siirappiset lemmenlukot
Pyynikin näkötornin huipulla, jossa yllättäen kuuli venäjän lisäksi myös englantia
Sateinen Lux Helsinki -ilta ja Blue Line...
...joka loisti Tähtitorninmäeltä aina Kallion kirkolle
Tässä vaiheessa sateista iltaa huomaavainen V. osti seurueelle kuumaa viinimarjamehua, josta suuri kiitos

Laskimme, että seuraava ja pieneen hetkeen viimeinen etäsuhdejakso kestää 159 vuorokautta. Se on tässä iässä ja tällä aikakaudella onneksi kovin lyhyt ajanjakso. 

2 kommenttia:

  1. Ai, te olitte Tampereella. Olisinhan minäkin voinut A:lle sanoa hei, tietysti sinun ohellasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisit varmasti. :) Anteeksi, etten ehdottanut sitä. Me tultiin sunnuntai-iltana ja lähdettiin pois tiistaiaamuna. Vähäinen aika hujahti pitkälti siinä, että koluttiin Pispalaa, kiivettiin Pyynikin näkötorniin, kierreltiin kauppahallissa (A:n ehdoton suosikkipaikka) ja esittelin paikallisia pubeja, joista yhdessä homoseksuaali mies yritti houkutella A:n kanssaan jatkoille heti, kun mie selkäni käänsin. :-p

      Poista

Työnhakua ja hämmästelyä eli ensimmäiset kuukaudet Suomen kamaralla

Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K...