Buenas noticias

Viime ajat ovat olleet sellaista matalalentoa, ettei ole tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Schengen-viisumiprosessi oli kaikessa nöyryyttävyydessään lopulta lastenleikkiä verrattuna siihen piinaan, jonka aiheutti läpikulkuviisumin hankkiminen Torontossa tapahtuvaa välilaskua varten. Ei siitä sen enempää kuin että viime viikot ovat menneet stressatessa ja että käsitykseni kanadalaisista on muuttunut aika radikaalisti. Tänään viimein saatiin hyviä uutisia! Ensi tiistaina A. voi hakea passinsa viisumeineen takaisin Kanadan lähetystöstä ja huokaista hetken ennen kuin lentää Suomeen. Jos mun olisi aikanaan pitänyt nähdä noin paljon vaivaa päästäkseni Peruun, voipa olla että itsepäisyydestäni huolimatta olisin lyönyt hanskat tiskiin. Yleensäkin mulla olisi sanottavanani sana ja kaksikin syrjivistä viisumikäytännöistä, mutta jätetään paasaaminen hetkeksi.

Kun lisäksi töissä on ollut lokakuun alusta saakka rankkaa ja eletään vuoden pimeintä aikaa, huumorintaju on ollut pahasti koetuksella. Ilman kuntosalilla juoksemista ja maailman parhaita ystäviä en luultavasti olisi näinkään järjissäni. Yksi uskomaton piristysruiske oli myös viime lauantain Helsingin-reissu; kävin haastattelemassa ensi vuonna Maailmanvaihdon vapaaehtoiseksi lähteviä ihmisiä. Jotkut opiskelijoistani kutsuvat mua päätään pudistellen hipiksi ja idealistiksi, kun sanon uskovani ihmisten hyvyyteen enkä jaa heidän kyynistä maailmankuvaansa. Hipinkin usko ihmiseen meinaa kuitenkin välillä horjua, joten tekee hyvää nähdä, että maailmassa on fiksuja, avarakatseisia, hyväsydämisiä ja ajattelevia ihmisiä. Ihmisiä, jotka paitsi lähtevät vapaaehtoistyöhön myös tekevät sen oikeista syistä ja vaikuttavat nuoresta iästään huolimatta kypsemmiltä kuin minä itse vajaat kaksi vuotta sitten. (Älkääkä käsittäkö tätä niin, että pidän vapaaehtoistyötä hyvän ihmisen mittana tai edes yllytän siihen!)

Viiime viikolla varasin myös lennon Limaan! Lähtöpäiväni on 16.6.2014. Mulla oli muutama opetukseton päivä, joten ehdin keskittyä elämiseen ja päätin varata lennot. Meinasin tuupertua sänkyyn ärhäkän flunssan tehdessä tuloaan, mutta aloitettuani sinkki-c-vitamiinikuurin ja syötyäni kokonaisen raa'an valkosipulin olo parani välittömästi ja aloin kuumeisesti etsiä halvimpia lentoja. Netin hakukoneet ehdottivat varausta Kilroyn kautta, ja syynäiltyäni hintoja päädyin siihen, ettei se olisi ollenkaan hullumpi idea. Sitä paitsi edustan sitä vanhanaikaista koulukuntaa, joka haluaa hoitaa monet asiat asiakaspalvelijoiden kautta sen sijaan, että tekisi ne itse netissä tai automaatilla. Mannertenvälisten lentojen ollessa kyseessä olen lisäksi sen verran noviisi, että on hyvä, jos on joku, jolta voin kysellä loputtomia kysymyksiäni. 

Muutama viesti puolin ja toisin ja varaus oli valmis. Viimein mulla oli tiedossa päivä, jona muuttaisin Limaan. Kirjoitin Kilroyn tyypille, että nyt alkoi oikeasti jännittää. Hän vastasi hymiön kera. Kun A. heräsi, laitoin varovaisen viestin, että olisin sitten oikeasti tulossa, jos sopii. Sopihan se. Koska pelkkä meno olisi suhteellisesti paljon kalliimpi kuin menopaluu, päädyin viimeksi mainittuun. Alustava suunnitelmani on käydä Suomessa kesäkuussa 2015, mutta sen näkee myöhemmin, toteutuuko aikeeni.

Tänään, itsenäisyyspäivän aattona, olen muistellut vuoden takaisia aikoja. Vietin itsenäisyypäivän illan ja alkuyön bussissa matkalla Tarmaan, jossa minun oli määrä etsiä hotelli X, kirjautua sisään ja odottaa A.ta, joka saapuisi aamuyöstä. Kirjoitin matkasta blogiinikin. Silloin jätin kertomatta, että tekstissä mainittu "perulainen ystävä" oli itse asiassa limalainen deittini, jonka olin tavannut ensimmäistä kertaa pari viikkoa aikaisemmin pääkaupungissa. Kun muistelen vuoden takaista aikaa, tajuan olleeni rohkeampi, päättäväisempi ja luottavaisempi kuin uskoinkaan. Vaikka mulla oli roppakaupalla kokemusta perulaisten epärehellisyydestä, en hetkeäkään empinyt lähteä tuolle reissulle tai pelännyt A:n tekevän oharit kuten hänen maanmiestensä ja -naistensa kanssa oli käynyt monta kertaa. Aika usein kannattaa luottaa lähes tuntemattomaan ihmiseen, jos oma vaisto sanoo sen olevan turvallista.

Joka Nastolan-aamu kävelen erään laukkukaupan näyteikkunan ohi. Olen jo viikkotolkulla katsellut matkalaukkuja ja suunnitellut marssivani liikkeeseen, kunhan saan veronpalautukset. Tänään oli se päivä, jona päädyin laukkuostoksille. Nyt mulla on perhanan kallis mutta myös kevyt ja toivon mukaan kestävä Samsoniten matkalaukku, johon pakkaan puolet matkatavaroistani. Puolet sullon rinkkaan, joka on tehnyt jo yhden Perun-reissun. Kämppiksille sanoin, että mitä todennäköisimmin koepakkaan tavarani usemman kerran tämän talven aikana.