Viimeinen kokonainen viikko Huánucossa!

Nyt se on sitten tiedossa, nimittain paiva, jona pakkaan rinkan ja muutan - ensimmaista kertaa elamassani - paakaupunkiin. Hyppaan Turismo Reyn jeesusbussiin viikon paasta tiistaina. Kavi niin onnellisesti, etta minulle tarjottiin asuntoa tukikohdaksi lomakuukauteni ajaksi. En siis aio palata takaisin Huánucoon. Liman talvi hieman pelottaa, mutta onneksi on makuupussi ja kissa, jonka voi ottaa yoksi viereensa lammittamaan.

Heinakuun alussa lahden Cuscoon ja Machu Picchulle. Koen samalla ensimmaisen maansisaisen lennon ikina. Paasylipun, junaliput, majoituksen ja taksin lentokentalta hostellille olen varannut etukateen. Cuscon jalkeiset lomasuunnitelmat ovat viela hieman epavarmoja, joten palataan niihin blogissa myohemmin. Minulla on mielessa nelja kaupunkia, joihin haluaisin. Olisi mahtavaa, jos onnistuisin loytamaan paikallisia sohvasurffaajia seuraksi ja oppaiksi, silla reissuista saisi silla tavalla enemman irti. Viikonloppuisin pystymme toivottavasti reissaamaan yhdessa A:n kanssa, mutta kolme matkaa olen kaavaillut tekevani omatoimisesti. Yksin matkustaminen ei pelota vaan olen aika itsevarma ja uskon selviavani espanjallani riittavan hyvin. Kannattaa muuten jattaa googlaamatta Peru death roads, ellei halua kylmia vareita. Ja ei, en ole tietaakseni matkustamassa yhdellakaan noista reiteista.

Limaan muutossa ja reissuelamassa parhaita puolia on ruokavalion monipuolistuminen. Kaikissa kaupungeissa, joihin menen, saa halutessaan myos muunlaista kuin perinteista perulaista ruokaa. Olen hapeissani tunnustaessani taman, mutta ylistetty perulainen keittio ei ole viela tehnyt minuun vaikutusta, vaikka selvan ruokakulttuurista (ja perulaisista hedelmista camu camusta chirimoyaan pidan valtavasti). Poikaystavani tekee varmasti kaikkensa pitaakseen minut erossa kanasta, riisista ja perunasta koostuvista aterioista, silla han tietaa minun ja ennen kaikkea vatsani nauttivan enemman kalasta, kasvisruoista ja vihanneksista. Oli myos hellyttavaa kuulla herttaisen taloudenhoitajan keranneen minulle kvinoa-resepteja. Kyseinen rouva sai minut nielaisemaan veden vaaraan kurkkuun kysymalla toisella tapaamiskerrallamme iloisesti ja suoraan, millaiset aikeet minulla ja A:lla on.

Viimeisen Huánuco-viikon aikana yritan ottaa tasta pikkukaupungista kaiken irti: nauttia lyhyista ja paaosin letkeista tyopaivista, leikkia perheen 3-vuotiaan hurmurin kanssa, kayda ottamassa lisaa kuvia kaikista tutuista paikoista ja matkustaa viikonloppuna La Unioniin ja Huánuco Pampaan. Tiedan, etta minulle tulee ikava tata ilmastoa ja elaman helppoutta ja huolettomuutta. Luultavasti alan pian kaivata myos rentoja huánucolaisia, saksalaisista puhumattakaan. Uusi isantaperheeni on ollut sanoinkuvaamattoman ihana! Tata kirjoittaessani perheen yrittajaaiti kiikutti minulle saksankielisen kortin ja kysyi, pystynko kaantamaan tekstin espanjaksi. Valittuja paloja osasin kaantaa, vaikka saksan kielen sanavarastoni onkin aika olematon. Pikkupoika on samassa huoneessa leikkimassa koristellulla ilmapallolla, jonka askartelin hanelle. Hanen kanssaan olen harjoitellut espanjaa, eika meilla enaa aikoihin ole ollut isoja ymmartamisvaikeuksia.

Enaa kahdeksan paivaa ja uudet seikkailut voivat alkaa.