Lomatunnelmia Cuscosta

Suomen ja quechuan yhteiset sanat huvittavat

Ollantaytambon kapeilla kujilla

Oli juuri niin kuumaa ja kuivaa kuin kuvasta voi lukea

Kiipeilemässä Pinkullyuna-kukkulalla

Puolimatka, tauon paikka

Kukkulalla on inkojen varastorakennuksia, ja toisin kuin vastapäisille raunioille, näille noustakseen ei tarvitse maksaa 70 solea

Näkymä inkojen varastorakennuksen ikkunasta

Väriloistoa

Ollantaytambon kuten tietysti Cusconkin kahvilat on suunnattu länsimaalaisille

Käsitöitä myynnissä

Juna, joka vei minut Aguas Calientesiin ja jonka konduktööripoika jutteli kanssani mukavia espanjaksi

Aamuvarhain oli vielä hivenen pilvistä

Vihdoin ja viimein näissä maisemissa!

Olin paikalla niin varhain, että onnistuin saamaan muutaman kuvan, jossa ei näy sataa turistia

Turisteista puheen ollen... En kuullut tälläkään reissulla suomea

Pakollinen turistiräpsy

Kiertelin kaupunkia itsekseni, ilman opasta ja ryhmää

Ihailin sumua vuorten yllä

Muutamankin kerran mietin, mikä onni, etteivät espanjalaisvalloittajat koskaan löytäneet kaupunkia

Vaikuttavat vuoret, joiden yllä pilvet ja puhtaan sininen taivas

Laamat laiduntavat muina naisina Machu Picchulla

Kello 10 portit avautuivat ja matka Huayna Picchulle alkoi

Näkymä Huayna Picchulta

Onnellinen ja hikinen turisti

Taustalla Huayna Picchu

Aguas Calientes aka. Machupicchu Pueblo

Sacsayhuamánista ei olisi saanut paljonkaan irti ilman opasta, joka toimi myös valokuvaajana

Taustalla Cuscon kaupunki

Näiden elikoiden nimi on oppaan mukaan alpaca suri

Ensimmäistä kertaa ratsailla

Cuscon Plaza de Armas

Ensimmäisellä lomaviikolla lensin Cuscoon, josta matkustin yön yli nukuttuani combilla Ollantaytamboon paikallisten kanssa. Viereisellä penkillä melkein minuun liimaantuneena istui äiti sylissään pikkupoika, joka valitteli kirppujaan.

Ollantaytambossa meinasi käydä aika pitkäksi, koska en päässyt heti kirjautumaan hostelliin. Onneksi kuitenkin iltapäivä kului rattoisasti raunioille kiipeillen. Illalla ajauduin mielenkiintoisiin keskusteluihin hostellilla ja mietin, miten avoimesti traumojaan voikaan jakaa hetki sitten tapaamilleen ihmisille jopa tässä kulttuurissa.

Varhain keskiviikkonaamuna 3.7. juna kuljetti minut ja lauman muita turisteja Aguas Calientesiin. Sieltä olikin enää lyhyt ja perulaisittain tyyris bussimatka vanhalle vuorelle, inkojen kadonneeseen kaupunkiin. Päivän kohokohdaksi osoittautui reilut puoli tuntia vienyt kapuaminen Huayna Picchulle, sille vehreälle vuorelle, joka näkyy melkein kaikkien Machu Picchu -kuvien taustalla. Löysin mukavaa juttueseuraa ja mietin, miten vapauttavaa yksin matkustaminen parhaimmillaan on.  

Paluumatkalla Cuscoon sain aika tällin saksalaisen miehen rinkasta, joka putosi päähäni kesken bussimatkan. Sama matkustaja halusi jakaa taksin keskustaan, mihin suostuin, ja kävin vielä hintaneuvottelutkin kuljettajan kanssa. Seuraavana päivänä vierailin Sacsaywamánissa ja parissa muussa arkeologisessa kohteessa jalkaisin ja hevosella. Lisäksi sain yli-innokkaalta oppaaltani kutsun tulla syömään lounaaksi pachamancaa, mutta jätin menemättä.

Illalla irkkupubissa pohjoisemman Amerikan väki juhli kansallispäiväänsä. Mie huomasin listalla Finlandia Vodkan ja juttelin yhdysvaltalaisopiskelijan kanssa, joka tiesi mm. suomen ja viron kielen sukulaisuudesta. Nukkumassa olin jo yhdeksän, kymmenen maissa. Ei sitä enää tässä iässä ja 3400 metrin korkeudessa jaksa riekkua myöhään.