Samalla tavoin voi huomata, että vietettyään vuoden maanosassa, johon ei koskaan aikonut matkustaa, päätyy hakemaan työpaikkaa kaupungista, johon ei koskaan halunnut muuttaa. Kaupunkiin, josta on ajatellut, ettei se tarjoa oikein mitään minunlaiselleni ihmiselle.
Ehkä olen kuitenkin nyt 33-vuotiaana oppinut tai vähintään oppimassa, että uusille ja ensi alkuun oudolta tuntuville asioille kannattaisi monistakin syistä antaa tilaisuus. Ei pelkästään siksi, että se on kypsän ihmisen tapa toimia, vaan siksi, että sitä saattaa muuten sulkea kovin monia mielenkiintoisia ovia ja jäädä useita seikkailuja köyhemmäksi. Usein yksi tilaisuus riittää, sitten voi joko tyrmätä tai tykätä!
Ei voi tietää esimerkiksi pitävänsä sittenkin kissoista, ennen kuin tutustuu yhteen hurmaavimmista yksilöistä ja tajuaa ikävöivänsä sen pehmeitä tassuja ja arvokasta luonnetta. Jos jotain epäilyksiä on vielä jäljellä, ne karisevat, kun leikkii hetken villin ja elämäniloisen kissanpennun kanssa. Tanssimista voi vältellä aikansa, mutta kun alkaa törmäillä etäisesti tuttuihin parkettien partaveitsiin naapurikaupungin discossa ensivisiitillään perulaiseen discotecaan tai huomaa, että luokkakokous tarkoittaa täällä tanssiaisia, on pakko vastata tanssikutsuun kyllä - ja paeta tanssahtelun jälkeen vessaan lähettämään poikaystävälle viesti: "Vie minut sinne salsakurssille mahdollisimman pian, jooko?"
 |
| Kissan mielestä kengännauhoissa roikkuminen on kivaa, samoin sohvan takaa tehtävät pirulliset yllätyshyökkäykset |
 |
| Tasha ei näytä yhtään itseltään tässä kuvassa. Ja uskoisitteko, että sillä on ikää melkein 18 vuotta? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti