Väestönlaskenta, kaikki sisälle

Täksi päiväksi kansalaiset on komennettu omaan kotiinsa ja turisteja neuvottu kantamaan passia mukanaan, sillä heidät voidaan pysäyttää missä vain. Lentokenttä toimii normaalisti, mutta julkinen liikenne ei. Joka kymmenes vuosi Perun tilastokeskus INEI, perulaisittain El Instituto Nacional de Estadística e Informática, kiertää ovelta ovelle päivittämässä tietojaan. Kyseessä ei ole pelkkä väestönlasku, vaan samalla käynnillä kartoitetaan myös kansalaisten koulutus, taloudellinen ja työtilanne sekä kysellään yhtä ja toista heidän asumisoloistaan. Lomake sisältää yhteensä 47 kysymystä, joihin Perun lain mukaan täytyy vastaata totuudenmukaisesti. Ihmisiltä kysytään muun muassa, mitä materiaalia heidän talonsa lattiat ja seinät ovat. Kysymys voi kuulostaa hullunkuriselta, mutta se paljastaa erittäin hyvin ihmisen sosioekonomisen aseman. Esimerkiksi Huánucossa tunsin ihmisiä, jotka asuivat maalattiaisissa taloissa.

Suuressa osassa maata väestönlasku tapahtuu tänään aamukahdeksasta iltaviiteen, mutta maaseudulla se jatkuu vielä seuraavat viisitoista päivää - tieto, joka valottaa hieman tilastoinnin ongelmia tässä pitkien ja vaikeiden kulkuyhteyksien maassa. Väestönlaskijat ovat naapurustossa asuvia vapaaehtoisia.

Jotta varmistettaisiin ihmisten pysytteleminen kotosalla, kansalaisille on kerrottu poliisin ja armeijan pysäyttävän ulkona liikkuvia, ja olipa jossain vaiheessa väläytetty sanktioitakin niille, jotka eivät noudattaisi käskyä olla kiltisti kotona. Tietysti erityisryhmillä kuten poliiseilla ja sairaalassa työskentelevillä on oikeus mennä töihin. Niinpä mekin nökötämme (La Molinan) kotona, jossa emme kylläkään virallisesti ole kirjoilla. Epäilemme, että Myydään-kyltti portilla saattaa saada viranomaisen jättämään soittamatta ovikelloa. Surcon-kodissa olevat anoppi ja isoäiti saavat selittää tilanteen.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta kutsua väestönlaskijaa kotiinsa, vaan lomakkeet voidaan täyttää myös kadulla tai pihalla. Ensimmäinen ajatukseni censuksesta kuultuani nimittäin oli, että nyt on varkailla kissanpäivät, kun voivat ujuttautua vanhusten kotiin ja ryöstää heitä. Monia vanhuksia onneksi suojaa se, että he latinalaisamerikkalaiseen tyyliin asuvat yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa eivätkä suinkaan yksin. Oikealla asialla olevan henkilön tunnistaa siitä, että hänellä on Census 2017-teepaita ja virallinen rintamerkki.

Kello on kaksi, eikä ovikello ole ainakaan vielä soinut. Aamulla mietin, että tänään ei kannata sairastua ja joutua lähtemään lääkäriin, ellei kyseessä ole sairauskohtaus tai muu hätätapaus, jolloin voi soittaa ambulanssin. Taksin saaminen ei nimittäin olisi helppoa, koska niiden ei sallita liikennöidä ennen viittä. Kirkot, kaupat, elokuvateatterit, ravintolat ja kahvilat ovat kiinni 8 - 17 lukuun ottamatta joitakin erityisluvan saaneita. Tänään onkin ollut poikkeuksellisen hiljainen päivä, sillä autojen äänet ovat kadonneet naapurustosta. Mitään hipihiljaista ei kuitenkaan ole, sillä kevät on tuonut lisää lintuja puutarhaan, ja niiden laulu on niin kovaäänistä, että se kuuluu Suomeen saakka, kun puhun äidin kanssa Skypessä.