Syntymäpäivä

Hetkinen sitten minulla oli syntymäpäivä, joka sattui arkipäivälle. Koulussamme on perinne, että rehtori lähettää kerran viikossa koko koulun väelle sähköpostiviestin ilmoittaakseen päivänsankareiden nimet ja juhlapäivän, ja joka vuosi työntekijät saavat lahjan. Viime vuonna se oli mikrokuituinen rantapyyhe, tänä vuonna Lindtin suklaata. Samanlaista lahjontaa harrastetaan lisäksi opettajien päivänä (Día del Maestro) heinäkuun alussa, jolloin sekä oppilaat että esimiehet hukuttavat opettajat suklaaseen, saippuaan (mikä sai yhdysvaltalaiskollegan viime vuonna toteamaan lakonisesti, että he tuntuvat pitävän meitä todella likaisina) ja muihin pieniin kivoihin lahjuksiin halausten (toinen järkytyksenaihe kollegalle) kera.

Minulla oli juhlapäivänäni oppitunteja vain yhdelle luokalle. Kuitenkin kävin aamulla syömässä toisen luokkani kanssa jäähyväisaamiaisen, sillä eräs poika oli muuttamassa toiseen kotimaahansa Chileen. Pelmahtaessani luokkaan minulle huudettiin Feliz Cumpleaños, sitten jatkettiin herkkujen lappamista suuhun. Oppilaiden ja opettajien syntymäpäivien muistamista helpottaa huomattavasti se, että ne on kirjoitettu luokan seinäkalenteriin. Kun myöhemmin menin tunnilleni, luokka oli pimeä ja epäilyttävän hiljainen oppilaiden piileskellessä pöytien alla valmiina hyppäämään esiin, kiljaisemaan Happy Birthday ja laittamaan onnittelulaulun soimaan YouTubesta. Liitutaulu oli koristeltu onnentoivotuksin, pöydällä oli suklaakakun pala, ja osa oppilaista syöksyi halaamaan. Eräs antoi minulle itse askartelemansa kortin. Tietenkään kaikki varhaisteinit eivät olleet innosta puhkuen idean takana, mutta riittävän kovaääninen joukko kuitenkin, kun yllätys päätettiin toteuttaa. 

Opettajainhuoneessa kollegat lauloivat onnittelulaulun ja halasivat. Perulainen tapa muistaa myös aikuisten syntymäpäivä on aika liikuttava. Kun olin kaksi vuotta sitten toukokuun ajan töissä kouluvirastossa, syntymäpäivänäni tarjottiin kakkukahvit ja Inca Kolaa koko osastolle, pomo piti puheen ja minä pienen kiitospuheen. Onnittelukorttiperinne täältä puuttuu suureksi osaksi, mutta lahjoja ostellaan, ja ainakin lauletaan Happy Birthday to you kamalalla tankeroenglannilla ja ensimmäisen säkeistön jälkeen vaihdetaan kieli espanjaksi. Kakkua on myös tapana tarjota, ja tarjoajina ovat nimenomaan muut, ei päivänsankari itse. Koska leipomistaito ei ole yleinen - johtuisiko siitä, että valmiskakku tulee halvemmaksi ja nopeammaksi kuin ostaa ainekset ja leipoa kotona - tarjolla on hyvin harvoin mitään itsetehtyä.

Omalta esinaiseltani sain pari päivää myöhemmin lahjaksi korvikset. Hän kuten moni muukin kysyi, miten olin viettänyt synttäreitä, mikä on usein vaikea kysymys, koska haluan olla rehellinen mutten aiheuttaa kiusallista tilannetta kertomalla, että päivää ei juhlittu mitenkään vaan oli kuin mikä tahansa perjantai. Olin aikeissa kirjoittaa, että täällä miesten odotetaan ostavan vaimoilleen lahjan (esimerkiksi korun), kunnes tajusin, että sama oletus tuntuu olevan suomalaisessakin kulttuurissa. Taidan vain itse olla outo, kun olen päätynyt parisuhteisiin, joissa perinnettä ei noudateta puolin eikä toisin, mikä säästää monelta päänvaivalta. 

Äitienpäivänä perulainen perheemme kokoontui juhlimaan äitejä kolmessa sukupolvessa, ja olipa kakku osoitettu myös toukokuussa syntymäpäiviään viettäville perheenjäsenille. Vaikka syntymäpäivä ei ole ollut minulle mitenkään merkittävä sen jälkeen, kun täytin kahdeksantoista, ei minulla ole mitään halauksia ja muistamista vastaan, ja koetan vastavuoroisesti muistaa onnitella täkäläisiä heidän juhlapäivänään. Lahjoja ostan vain, jos saan hyvän idean tai olen menossa lasten juhliin, ja se tuntuu riittävän.   

Yksivuotisjuhlat, joilla oli limalaiseen tapaan ohjelmaa nukketeatterin ja taikatemppujen muodossa

Kolmevuotissynttärit, joilla tarjoiltiin hyvin epätyypillisesti terveellistä ruokaa ja juomaa

Ei synttäriruusu vaan ihan vain ystävällisyyden ele torin kukkakaupiaalta, jolta ostin chilintaimen