Lomalta palattu

Blogin hiljaisuus viime aikoina johtuu pitkalti siita, etta olimme kuusi viikkoa lomalla Euroopassa. Siina ajassa oppii heittamaan vessapaperit taas pyttyyn roskiksen sijaan, muttei kuitenkaan viela ala luottaa siihen, etta autoilijat pysahtyisivat suojatien eteen ja paastaisivat yli ainakaan ilman protestointia. 

Lima on kaupunki, josta on valilla suorastaan pakko paasta ulos oman (mielen)terveytensa sailyttamiseksi. Olen huomannut, etta jopa kaksi paivaa humun ja hektisyyden tavoittamattomissa riittaa lataamaan akut. Tamankertaisen pitkan ulkomaanloman otinkin hermoloman kannalta. Puuhaa meilla riitti, younet tuppasivat jaamaan liian lyhyiksi ja kortteeria vaihdettiin tavan takaa, joten lepaily jai vahemmalle, mutta hermot sita vastoin saivat nauttia asioiden jouhevasta sujumisesta, aikatauluista jotka pitivat, ihmisista jotka olivat sanojensa mittaisia jne. Kun Perussa hyvin harva asia menee etukateissuunnitelmien mukaan, Suomessa ja Espanjassa ei tarvinnut saataa eika sadatella mitaan. Elämä oli sanalla sanoen helppoa.

Olen ollut pian nelja vuotta taysin toisentyyppisessa kulttuurissa, joten alussa otin hieman paineita siita, olisinko itse enaa tasmallinen ja jampti vai ottaisinko lupaukset huithapelimaisesti liian loysin rantein. Ilmeisesti perusluonne ei lopulta kovin helposti muutu, silla solahdin kylla taas nopeasti siihen muottiin, jota Suomessa vaaditaan. Hyva on, saatoin soittaa puhelimella kirjastosta tajuamatta sen olevan varmasti kiellettya, mutta en edelleenkaan kailota kovaan aaneen vaan olen aika hillitty. Voi myös olla, että kapinoin hieman, kun henkilöauton kuljettaja käski kaikkia matkustajia kiinnittämään turvavyöt ennen kuin hän ajaisi metriäkään. Pitääkö jokainen sääntö ottaa niin kirjaimellisesti, purnasin.

Suomesta Peruun palatessa kävi kyllä heti lentokentällä selväksi, missä ollaan ja missä tahdissa asiat tapahtuvat. Odotimme nimittäin tasan tunnin matkatavarahihnan vieressä ennen kuin viides ja viimeinen matkalaukkukin oli saatu turvaan. Onneksemme oli jo myöhä, sillä jopa pari tuntia auringonlaskun jälkeen ilma oli sisälläkin trooppisen kostea ja kuuma.

Nyt olemme kolmatta päivää viikonloppukodissa, jonne viritimme uima-altaan. Talomme edessä nököttävä vartijasetä L. kysyi eilen kauppaan mennessäni, aiommeko mennä vielä iltapäivällä pulikoimaan altaaseen. Mistä se kaiken tietää, kysyn mieheltäni. Mies nauroi. L. tietää kaiken, sillä se kuuluu hänen toimenkuvaansa.