Lomapuuhia

Tämä viikko on koululaisten lomaviikko, kun taas me opettajat aloitimme lomamme eilen keskiviikkona. Aikainen herätys, tavaroiden pakkaus ja taksi La Molinaan isoäidin myymättömänä pysyvään taloon, siihen samaan, jonka hyvästelimme täällä. Koska kukaan kyselijöistä ei näytä ostavan taloa, suku kysyi, miksemme me muuttaisi siihen. Viikonlopuiksi voisimme muuttaakin, päätimme heti!*

Mikä ihana rauha meitä odottikaan! Liman möly ja meteli jäivät taakse, linnut lurittivat, aurinko paahtoi ja muurahaiset pitivät minua kiipeilypuunaan kastellessani rutikuivaa nurmikkoa. Kastelupuuhat ovat ehkä terapeuttisinta tekemistä, mitä minulla Limassa on, ja hetken jo haaveilin uudesta urasta naapuruston nurmikkovastaavana. Ei huutavia ja tappelevia teinejä vaan uneliasta lähiöelämää ja kevyttä ruumiillista työtä. (Myönnän, että se saattaisi ajan mittaan eli noin kolmessa viikossa käydä tylsäksi, mutta juuri nyt tuo mielikuva helli ylirasittuneita aivojani.)

Kun enon perhe muutti pois talosta, se otti mukaansa liki pitäen kaiken, mikä irti lähti. Niinpä talosta puuttuvat mm. hella, jääkaappi ja wc-pönttöjen muoviset istuinreunukset. Olimmekin tilanneet hellan kotiinkuljetuksella eilisaamuksi kello 11. En ymmärrä, mistä ammennan tätä uskoa ihmisiin, sillä taas aivan sinisilmäisesti uskoin, että saisimme hellan sovittuna päivänä. Emme tietenkään yhdeltätoista, mutta myöhemmin päivällä. Näin ei kuitenkaan käynyt, eivätkä soitot asiakaspalveluun tuottaneet toivottua tulosta. Silti minusta on aina äärimmäisen herkullista kuulla sitä verbaali-ilotulitusta, joka pääsee valloilleen, kun normaalioloissa lunki mieheni soittaa ja valittaa olemattomasta palvelusta.  

Sisällä talossa meitä odotti paksu pölykerros, jonka kimppuun kävimme kahden mopin voimin. Vähitellen lian ja hämähäkinseittien alta paljastui nättiä puulattiaa. Urakka jatkuu tänään, koska jo muutaman tunnin uurastamisen jälkeen jouduimme palaamaan takaisin: matkalla kotiin pistäydyin miehen ystävän tyttären synttäreillä, joille mies ja toukka jäivät pidemmäksi aikaa. Minun piti hypätä taksiin ja ajaa kotiin, sillä lomasta huolimatta en halunnut perua yksityistuntia. 

Tänään tapasin ystävän aamupäivällä, mies puuhaili vuoden verran jäissä olleen potentiaalisen työprojektin parissa ja iltapäiväksi palaamme siivoustalkoisiin.    

Jos tarkkaan katsoo, voi nähdä muurahaisten kuhisevan etupihalla

Takapihan nurmi on valitettavasti menetetty

Kolmannen moppauskerran jälkeen palkinto alkoi häämöttää

Keittiön seinän opettavaista kuvamateriaalia

*Vaikka työmatka pitenisi vain kuudella kilometrillä, sen kulkemiseen saisi varata ainakin tunnin, sillä ruuhkat La Molinasta Surcoon ovat huomattavan kamalat. Bussilla matkaan tuhrautuisi pieni iäisyys, joten en pidä sitä ainakaan vielä vaihtoehtona. Polkupyörä olisi erittäin kätevä, jos minulla olisi huippukunto enkä olisi joutumassa elokuussa uuteen polvileikkaukseen, jossa jalasta poistetaan sinne laitetut naulat. Puolessavälissä matkaa on hurjan pitkä ja jyrkkä mäki, jota ei kaltaiseni vellihousu noin vain poljekaan. Ehkä asennutan pyörääni moottorin.