Vapaaehtoistoveri ja ystävä kolmen vuoden takaa saapui vierailulle ennen kuin jatkaa matkaa vehreään pohjoiseen naapuriimme. Visiitti alkoi viikko sitten, viikonlopun ystävä oli Arequipassa ja ensi viikonloppuna mitä ilmeisimmin kutsuu Huánuco, ellei tie ole maanvyöryjen takia suljettu. Lento Quitoon on kahden viikon päästä.
Koska pikku kodissamme ei ole vierashuonetta, petinä toimii olohuoneen sohva. Puutarhassa nukkuminen vaatisi paksumpaa alustaa kuin lakanan, sen verran kostea maa on kesäkuumallakin. Sitäkin vieras kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeili.
Herään joka aamu kuudelta töihin ja jatkan työntekoa kotona iltaisin, ja koska elämässä on muutenkin tällä hetkellä ohjelmaa kotitarpeiksi, minusta ei ole arki-iltoina lähtemään ystävän kanssa ulos. Tyynyä pitäisi päästä konsultoimaan jo yhdeksän, viimeistään kymmenen aikaan. Viikonloppuna ehtisin, mutta silloinhan ystävä on muualla.
Tavoitteena on jakaa ainakin yksi hieno auringonlasku meren rannalla, ja viimeisenä viikonloppuna ennen Quitoa sen pitäisikin onnistua. Siihen asti viihdytysjoukot jaksavat hyytymättä jonnekin iltakahdeksaan, ja ohjat saa suosiolla ottaa käsiinsä vuoristosta tuttu musiikinopettajaystävä, joka on muuttanut tänne suurkaupunkiin ja pitää mielellään seuraa vieraalleni. Yhdessä naiset musisoivat huilulla ja kitaralla keittiön pöydässä lounasta nauttiessani. Äsken iltapalalla musiikinope kertoi kummitustarinoita lapsista ja viikunapuista, jollainen kasvaa myös puutarhassamme.
Kun harmittelin suomalaisystävälle, etten jaksa olla seuraksi niin paljon kuin tahtoisin, tämä lohdutteli vanhan sanonnan sanoin: Talo elää tavallaan ja vieras käy ajallaan. Tällä hetkellä tarjolla on rauhallista yhdessäoloa enimmäkseen kotosalla, ja kyllähän minä tiedän sen riittävän ystävälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Työnhakua ja hämmästelyä eli ensimmäiset kuukaudet Suomen kamaralla
Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K...
-
En ollut ehtinyt työskennellä uudessa työpaikassa edes kolmea kokonaista viikkoa, kun liian kiivaaksi yltynyt vauhti pysähtyi. Elämä heitti ... -
Olemme nyt olleet Suomessa kaksi kuukautta, ja tänä aikana blogin kirjoittamiseen ei ole yksinhuoltajana ollut liiemmälti aikaa keskittyä. K... -
Tämä näkymä on tullut kovin tutuksi. Hiljaista on. Tänään on tuntunut vaikealta pysyä sisällä, kun aurinko...
Tyynyt on hyvä konsultoida silloin, kun tarvetta ilmenee. 😊
VastaaPoistaJa kyllähän noissa jutuissa on itse varmaan pettyneempi kuin vieras. Sius helposti syyllistyy asioista, joista ei tarvitsisi syyllistyä. Siunkin vieras on varmasti ymmärtäväinen ja iloinen, että ylipäätään otitte hänet vastaan.
Riippukeinu puutarhaan vieraiden kesämajoitukseen?
Oikeassa varmaan olet, ja onhan tämä edullinen majoitus. ;) Riippukeinu olisi muuten mainio, mutta meillä on vain kaksi puuta eivätkä ne ole sellaisella etäisyydellä, että niiden väliin saisi sellaista viritettyä. Viime yönä vieras nukkui nurmikolla!
PoistaVieras varmasti ymmärtää, että pienen lapsen työssäkäyvällä äidillä riittää puuhaa :). Koulumaailmasta olisi muuten kiva kuulla lisää. Entä onko Perussa miten tarjolla lasten päivähoitoa?
VastaaPoistaHaluaisin kirjoittaa koulumaailmasta, kun vain olisi aikaa... Ehkäpä sitten kun ollaan taas omalla porukalla. Sen siitä voi sanoa, että meillä opettajilla riittää kiirettä ja tekemistä.
PoistaMe ollaan kokonaistyöajassa, joten töissä on oltava täsmällisesti 7:45, ja portilla päivystävä vartija kirjaa saapumisajat. Jos saapuu 7:51, se lasketaan jo myöhästymiseksi. Töissä ollaan 15:30 asti. Minä saan lähteä tuntia aikaisemmin joskin raportointihommat ja sähköpostiin vastailu estävät sen. Yleensä lähden kotiin kolmen ja puoli neljän välillä.
Päivähoidosta ei ole kokemusta enkä ole ottanut selvää. Guardería-nimellä kulkevaan päivähoitilaan voi nähdäkseni viedä 3-4-kuukautisen, kun naisen pitää palata töihin. Useimmiten palkataan kuitenkin hoitaja kotiin.